Tekstit

Sunnuntaikävely

Kuva
Vaihteeks kuvareportaasi. Sunnuntailaahustus omalta murjulta Majatalolle ja takasin. Päivä oli eilen harmaahko ja tietysti heti kun lähin tepastelemaan niin rupes rippaan vettä. Kuvat on täten vähän mitä sattuu hätäräpsyjä kun piti olla tarkkana ettei puhelin ihan mee märäks.

Sadekausi on meillä pikkuhiljaa alkamassa. Ripottelee hiukkasen melkein päivittäin, pari ihan kunnon ukkoskuuroa mojovan kaatosateen kera on myös jo pyyhältäny Hiekkakikkareen yli. Enimmäkseen silti yhä arska porottaa, kolkytä astetta, ohutta yläpilveä, ukkoskuurojen mahollisuus, naantalikäpelskäär.

Mutta nyt sinne kävelylle!














Työlupasirkus vm. 2017

Kuva
Katsaus tämän vuoden työlupasavottaan, olkaa hyvä!

Tänä vuonna vaihdoin työnantajaa. Työlupa siirtyi Gili Palmsille, koska uus kissakauppa on heiän tiluksilla. Täten kun olen kaupalla, ei tarvitte kakata housuun ja jos imigrasin vakoojat lampsii sisään,  ei tarvi jännittää että miten hyö tällä kertaa asioita tulkitsevat. Kakka housuun kyllä tulee enivei, se on aina vähän jännityksen paikka tua paikallisten viranomasten kanssa asioiminen, vaikka kuinka olis kaikki paperit ja leimat ja hommelit tip ja top ja täydellisessä kondiksessa. Mutta nyt voin vaikka kaivaa kuoppaa tuohon kaupan viereen tyystin avoimesti ilman että kukaan voi siitä napista. Minä olen tässä töissä, ja siitä on kaikki saatanan paperit ja leimat jos joku haluaa tarkistaa.

Työluvan siirto Gili Palmsille on myäs sikäli hyvä, että voin korvata kiitollisuudenvelkaa sekä rahallista velkaa omistajahepuille tekemällä heillekin ihan oikeita töitä. Ja teenkin, tässä toisella käellä ihan koko ajan.

Työlupa miulla oli siis jo e…

Järjestysnatsi

Kuva
Ihmisraunion paluu, osa 666! Kun on luterilainen työmoraali yhistettynä obsessiivis-kompulsiiviseen kontrollifriikkiyteen, niin sitä saa kuulkaa vedettyä ittensä kuukaudessa aivan romahtamisen partaalle. Jopa täällä Hiekkakikkareella, jossa niin pitäis aina olla aikaa istuskeluun ja rennosti vaan otetaan ja ei huolta mistään ja kaikella on tapana järjestyä ja perserelaxanttisuppo on kroonisena suolessa ja aurinko paistaa ja palmuja vaan halaillaan.

Juu ei onnistu. Minä pystyn vetämään itteni ihan palasiks aivan silmänräpäyksessä, ei tuota mitään ongelmaa eikä asiaa tarvi ees suunnitella, sujuu aivan ittestään. Kun on ihmistyyppiä "TEEN KAIKEN ITE SAATANA" ja kuvittelee keräävänsä jotain vitun pisteitä johonkin miulle vielä valkenemattomaan tarkotukseen siitä että painaa persäsuoli soikeena, vähän sillai uhrautuvana ja marttyyriviittaa siinä sivussa hapuillen, ni morjens. Sitä ei näköjään kuitenkaan koskaan opi, kun on tämmöseksi kasvanu.

Kun kissapytinki vihdoin valmistu, ni…

Oodi uudelle Kissakonttorille

Kuva
Nääntynyttä huomenta Hiekkakikkareelta, oi Mordorin kansa ja kaikki kaksi lukijaani. Hiukan on ollu hektiset ajat männäviikkoina mutta nyt on palattu jonkinlaisiin rutiineihin. Kunhan alkujärkytyksestä tokenen nin alkaa elämä sujumaan.

Sitten Kuala Lumpurin visiitin on lomailtu Vähänryyppään kanssa ja bailattu min synttärit (ne vasta olikin saaren surkeimmat bileet, siäl ei ollu ketään, mutta musiikki oli sentäs hyvää ja alkoholi ei loppunu kesken). Olen ressannu työluvasta ihan helvetisti ja pökertyny onnesta kun se vihdoin meni läpi. Kipasin Singaporessa pikavisiitin hakemassa työlupaan tarvittavan viisumin. On piipaheltu Lombokilla shoppailemassa. On saatu uus Mirrikonttori täysin valmiiks. Huvilaan ekat asiakkaat. Kissakauppa on avattu. Taalasmaahommat siinä sivussa. Piärivä kivi ei sammaloidu, nimittäin, kylä kääkkä jaksaa!



Muusta viis, mutta jumalauta, kissojen kartano on VALMIS! Senhän piti olla valmis kun palaan Kuala Lumpurista, mutta sähköjen kytkentää sai vähän vartoa. Sama…

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Kuva
Kuala Lumpurista, hyvää päivää. Olen muutaman päivän pikareissulla, liittyen tietenkin työlupa-asioihin. Luvassa on vielä toinen pyyhällys lähiviikkoina (toivottavasti), jonka jälkeen voi ehkä huokasta. Ehkä. Mahdollisesti. Toivottavasti. Työlupasäädöstä lisää joskus sitten kun koko paska on paketissa.

Lensin torstai-iltana Kuala Lumpuriin, ja olin etukäteen aika helvetin täpinöissä. Kun en yli vuoteen ollu liikkunu Lombokia pidemmälle, niin ilmassa oli suoranaista kutkuttavaa jännittävyyttä. Hekumoin etukäteen niin helvetisti Subwayn pötkylöistä ja oikeista kaupoista ja Ikeasta ja kaupunkihulinasta että hyvä kun munahousuissani pysyin. Mutta kyllä on saarella jumitus tehny tehtävänsä. En viihtyny yhtään, ahistamaan alko saatana saman tien.

Olenko se miä joka on muuttunu, vai oliko Kualassa todellakin enemmän hulinaa ku muutama vuosi sitte? Enemmän kodittomia ihmisiä porttikongeissa? Enemmän rähmää ja paskasuutta ja vapaana kulkevia mielenterveyspotilaita? Kulkiko ennenkin 99% ihmisi…