maanantai 31. lokakuuta 2011

Hesa

Lähtöön oleva aika lasketaan jo tunneissa. Olen autoton ja asunnoton (palautin tänään sekä murjun avaimet että auton), jäljellä enää Asshole, reppu ja käsväsky. Ja päällä olevat vaatteet. Kiitos, Mordor, kun viimeinen päiväni täällä on aurinkoinen! Tulis puumalla muuten tual ulkona vilu ja horkka, kun takki ja kunnon kenkätki on jo laitettu survival-laukkuun ja viety kaverille säilöön.

Tunnelma on vapautunut ja odottavainen, jollain tavalla myös vähän lamaantunut. Kaikki on valmista, ei enää hoidettavia asioita, senku lentokentälle lähtöä täs kärsimättömänä vartoo. Ja ei, ei jännitä, kiitos vaan kaikki kaks miljoonaa asiaa tiedustellutta. En oo ehtiny kunnolla täss asioita ees miettimään, ollu niin tohinaa ja touhotusta täynnä nää viime ajat. Mutta huomenna on aikaa lentsikoissa mietiskellä, et mitä vittua tässä on oikeen tapahtumassa. Ehkä sitte iskee pieni puntin tutina, ei voi tietää. Toki on sellanen kiva pieni hermostus ekan etapin eli Hong Kongin suhteen, ku en oo siäl ennen käyny. Et kuinka löytyy se majapaikka ja millasta on meininki ja oijoijoi. Ikäihmistähän aina kaikki uus tuppaa jänskättämään.

Syksyinen Hesa eli Stadi


Mutta nyt on menossa viimeinen päivä Helsingissä. Helsinki on ihana kaupunki, se on Koti, ja kyl ehkä vähän tulee ikävä. Hiatsun hautuumaata ja tuttuja huudiloita ja baareja ja ihmisiä. Hirveen kohteliasta Hesalta kyl et ei ehtiny iskeä räntää eikä talvea niskaan, vaan saa lähtee mukavien muistojen kans. Syksyn värit ja auringonpaiste.

Pieni haikeus ehkä vähän on... ääh, paskat on! On pelkästään siistiä poistua kuvioista ja painua lämpösimmille leveysasteille. Ei haittaa yhtään!


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Ulkomailla Kalliossa

Voi että. Tässä sitä nyt ollaan. Ylihuomenna lähtö. Ymmärrän, mutta en tajua. Kuukausien äheltäminen ja nyt ollaan jo tässä.

Hyvästi, Puutteenkujan koti!


Eilen heräsin vielä Puutteenkujalla, viimeistelin siivouksen ja laitoin viimeisen kerran oven kiinni. Tuntuu oudolta, pitäis kai tuntua haikealtakin, mutta ei. Siihen läävään liittyy niin paljon muistoja, siellä on tapahtunu niin paljon. Silti päällimmäinen olo on lähinnä helpotus. Ei kotia, ei tavaraa, ei vuokranmaksua. Vapaus!

Motelli Karrin toiletti


Kävin moikkaamassa kissat, vein muutamat matkalaukut kaverin kellariin ja tulin Assholen ja muiden nyssäköiden kanssa Torkkelimäelle väliaikaismajoitukseen. Ihana Motelli Karri! Täällä odotti tervetuliaiskirje, hotellityyliin missinauhotettu vessanpönttö, aamutohvelit, futonpatja, internetti ja pieniä lahjoja.

Motelli Karrin ikkunalauta-asetelma



Iltaa istuttiin yhellä stuudiolla, missä kaverit väsää levyä. Seurana meillä oli hämmentävä pakastettu kalkkuna, josta ei meinattu päästä millään eroon. Ulkonakin se käytettiin, mutta ei saatana, kohta soi taas summeri ja kalkkunahan se siellä. Matka jatkui baariin ja koomaan.

Pojat tekee levyä, näillä eväillä


Nyt on krapula. Kävin just kaupassa ja olo oli vähän niiku olis jo ulkomailla. Nää kallion huudilot ei oo miulle yhtään tuttuja, vähän eksoottista on. Ja ulkona tuulee ihan vietävästi, piti vetää lapastakin jo käteen. Mutta ei se mitään. Hong Kongiin luvattu keskiviikolle +28 ja aurinkonporotusta. Avot!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Viimeinen työpäivä

Viimeinen työpäivä on menossa. Töitähän en enää todellakaan tee. Työpisteen siivousta viimeistelen, levittelen rojujani pitkin konttorin varastotiloja ja lähettelen kollegoille ja muille työympyröitten tyypeille lälläti-lää-tyyppisiä meilejä joissa kerron että tää oli täs, ja nähää joskus vuoden tai puolentoista päästä. Ja päivitän blogia.


Ei tuu ihan heti ikävä tätä (paitsi noit tietsikan taustakuvan Von Hertzenejä)
Aika hurjaa, että ei tarvi tän jälkeen vähään aikaan istua toimistossa viittä päivää viikossa. Ei tarvi juosta palavereissa, ei tarvi päivystellä, ei rapistella tärkeänä papereita eikä räyhätä vasemmalle ja oikeelle kun asiat ei mene niinku miä haluan.

Loma. Vapaus. Huhhuh.

Mutta ei täs ihan vielä pääse heittäytymään veltoks, on pikkusen kaikenlaista puuhastelua hoitamatta. Eilen iskiki sellanen yleinen stressireaktio ihan överiks. Meinas oikeen lentää laatta ja kädet rupes tärisemään niin että hyvä ku tupakki osu suuhun. Mutta ku käytii illalla kavereitten kans viel Kannaksen musavisassa tietämässä pelottavan paljon suomi-iskelmästä ja sipasemassa pari olutta ni kyllä ne hermot siitä sitte rauhottu.

Tänää iltapäivällä tulee muuttoukot ja vie huonekalut Espoon perukoille hyvään kotiin. Sieltä eilen illalla tuli viestiä että on hukattu rojujen mitat, voisinko pari isointa möhkälettä mitata uuellee. No perkele kun mittanauhaki on jo viety kierrätyskeskukseen, et en voi. Mutta keksittii sitte että mittaan vessapaperilla et montako palaa on minkäki leveys. Hyvin toimi! Tv-taso on 14 vessapaperiarkkia pitkä ja olohuoneen iso lasikaappi 10.

Kuhan huonekalut häipyy niin alkaa raivoisa läävän kuuraus, ja siinä menee varmaan huomiseen. Huomenna viimeisten rojujen sirottelua ympäri kaupunkia, kissojen morjestus (luoja mikä ikävä niitä on, mutta onneks Kasitassublogi on olemassa) ja sitte asettumaan väliaikaismajotukseen kallioon.

Ja kyllä on mentävä kaljalle kans.

Maanantaina asunnon avainten palautus sekä nopea ja epävirallinen piipahdus vielä toimistolla, koska pitää luovuttaa auto työkaverille ja jättää duuniluuri ym jemmaan.

Tiistaiaamuna to the lentokenttä ja menoks. Hurjaa ajatella että ens viikolla näihi aikoihi olen jo Kuala Lumpurissa ja varmaanki Vähiksen kanssa regeibaarissa mesoomassa et ai vittu kun on siistiä, tässä sitä ny ollaan, jumalaaaaaare.

Blogi ei ehkä nyt tässä lähipäivinä kauheesti päivity. Ellen sitte jaksa kalliossa mennä tietzikan kans johonki misä on sellain internettimahollisuus. Tuskin. Mutta ens viikolla viimestää tulee leuhotusta et nyt miä meen, heippa.

Epätodellinen olo.


keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Apua mitä miä otan mukaa?

Viikonloppureissulleki pakkaaminen on joskus vähä sellasta arpomista et apua mitä miä otan mukaa. Parin viikon reissulle pakkaaminen... aaarghhh. Kuukaus, kaks, ääääk muistikohan miä nyt kaiken. Mut kappas kun lähtee ehkä vuodeks,niin mitäs vitun vitun vitun vittua sitä oikein tarvii mukaan? Mitä ihmettä sitä Assholeen oikeen sulloo että pärjää vuoden? Ei kai sen kummempaa ku mitä kuukaudenkaa reissulle? Vai hä?

Jonkinlaiseen hifistelyyn oon kyllä tähän reissuun valmistautuessa sortunu. Kun lähtee pitkäks aikaa reissuun, ja kodiksi muodostuu oikeestaan se tavarakasa joka kulkee mukana, ni rupee pikkusen (lue: ihan vitusti) merkitsemään sellaset asiat kuten kamppeiden laatu ja kestävyys, varsinkin kantovälineitten kohalla. Et vaikka miul oli "aito" uus North Facen reppu, Kuala Lumpurin Chinatownista jostain synkästä kioskista ostettu ku edellinen reppu (Kuala Lumpurin ostoksia sekin) hajos, ni törsäsin silti uuteen urheilukaupan reppuun, joka toivottavasti kestää tän matkan.

Ja tavaroitten paino, sen kanssa homma meni ihan grammannussimiseks. Kun tavaramäärän pitäs lentojen takia pysyä siinä alle 20 kilossa ni jokainen gramma alko yhtäkkiä merkitsemään ihan perkeleesti. Ja kun miulla on tapana hoitaa asia ku asia sellasella "kaikki tai ei mitään"-tyylillä ni.... Noh, jossain vaiheessahan jotain tavaroita, kalsareita myäten, punnittin touhukkaana oikeen keittiövaakalla ja olin ihan et voi muna, ei ei ei tuommosta mukaan, se painaa melkee 40 grammaa. (Nokkelimmat voivat tästä päätellä että viime aikoina miulla ei oikeestaan oo ollu elämää... kaikki tarmo on pyöriny tän matkaanlähön ympärillä jo kuukausikaupalla).

En tieteskää oo menossa mihinkään kioskittomaan viidakkoon istumaan tai johonki kaupattomalle vuorennyppylälle asumaan, ja oletettavasti tulee useampaankin kertaan käytyä pitstopilla jossain ääsiän metropolis. Bangkok, Kuala Lumpur, Singapore, niist saa kaikkee mitä ihminen voi tarvita, ja kun niissä poikkeaa ni voi samalla täydentää Assholen varustusta jos alkaa vaatteet lahota päälle tahi ripulilääkevarastot huventua. Ja muutenkii osa romppeist on sellasii etten raahaa niitä Mordorista vaan ostan vasta ku oon jo jossain. Esmes hyttysmyrkyt ja semmoset ni mitä niit täält kantamaa.


Mutta aattelinpa nyt eniveis kasata nippelitason listan siitä mitä otan mukaan. Tää postaus on alotettu jo ajat sitte, oon täydennelly sitä mukaa ku jotain tulee mieleen. Julkistan tän nyt ku kaikki on pakattu, ja olen siirtymässä muutaman päivän päästä tilapäismajoitukseen odottamaan lähtöä.



Ja kappas vaan, niin ku taas vois luulla että kaiken reissaamisen jälkeen osaisin tän homman jo ni paskan marjat. Ihan saatanasti roinaa mukana. Mutta hei, tytöt ei matkusta köykäsesti. Ja miä vannon ja vakuutan, että mikään ei ole (ehkä) mukana turhaan.

Hep, näillä mennään siis:

Kanto- ja pakkausvälineet
  • Asshole elikäs rinkka. Jack Wolfskinin sellain joku....oisko se jotai 65 litranen No sopiva enivei. Sisältää sadesuojan. Erikseen on hommattu Pacsafen turvaverkko rinkan ympärille.
  • Reppu, 30 litranen. Siihen mahtuu paljon, tarvittaessa vaikka parin päivän kamat jos lähtee retkeilemään. Lentokoneessa toimii käsimatkatavarana.
  • Gollan käsväsky, mihi menee miniläppäri ja tärkeimmistä tärkeimmät asiat. Se laukku, joka on käytössä lähinnä siirryttäessä paikasta aa paikkaan pee, ja jonka katoaminen/pölliminen aiheuttais totaalisen paniikin.
  • Haltin citybag. Painaa tyhjänä 150 grammaa ja pakkautuu helvetin pieneksi. Tämä käytössä esmes kun jolkotan kaupunkilla nähtävyyksiä pällistelemässä. Siihen mahtuu kaikki tarpeellinen päivän kylillä hillumista varten ja tilaa on pienille ostoksilleki, jos vaikka tilpehöörimarkkinoilla riahaantuu.
  • Pikkupikkukäsväsky, sellanen siis oikeesti sikapieni, mihi mahtuu lompakko, luuri, kamera, hyttysmyrkky, bepantteeniputkilo, käsidesi ja tupakit, ja minkä kans voi painua naapurin kuppilaan pitsalle, tai muuten vaa kylän raitille jolkottamaan.  Toimii myös ns. baariinmenolaukkuna.
  • Rahavyö
  • Oceanbägi. 2 kpl. Keskikokonen ja pienenpieni. Venematkoi ym kosteit olosuhteit varten näihi vesitiiviisiin kumipötkylöihin pakataan kaikki tärkeä ja vedelle arka tavara.
  • Haglöfsin drybägi läppärille, vesitiivis, elikäs tietsikka matkustaa tämän uumenissa ku siirtymiset tapahtuu veneillä tai pitää muuten ulkoiluttaa läpyskää kosteitten olosuhteitten läpi 
  • Pacsafen travelsafe, elikäs safety-lokeroa simuloiva tsysteemi
  • Pari sellasta pikkukassia jotka menee sellaseks sikapieneks papanaks ku niit ei tarvi. Toinen toimii likapyykkikassina ja toinen kauppakassina. Yritän vältellä muovipusien haalimista, eli oma ostospusi aina mukana.
  • Erilaisia pieniä puseja ja kangasnyssäköitä pienimpien tavaroiden järjestämistä varten. Kaikki löytyy Assholen uumenista helpommin ku on tietyt jutut jossain yhessä pusissa eivätkä ne pyäri keskenään ympyrää siel Assholen pohjalla. Esmes kaikki laturit ja piuhat yhes pusis, alusvaatteet tos, phikhinit tuos.


    The Tärkeimmät asiakirjat Harmaassa Pussukassa, jonka häviäminen aiheuttaisi katastrofin:
    • Visa ja MasterCard ja Visa Electron. Kaksi korttia on vähintään pakko olla kun maailmalle lähtee eli Visa ja Masteri. Aina ei löydy automaattia jolle kelpaa kaikki. Ja jos joku syö yhen kortin ni ei oo ihan kusessa jos on viel muita kortteja lompsassa. Ja tietenki mukana on myös pankkitunnarit.
    • Passi.
    • Kansainvälinen rokotuskortti (ikiin en oo tarvinu mutta on mukana)
    • Muutamia passikuvia (joissain maissa haluuvat passikuvat viisumipapereihin)
    • Vakuutuspaprut
    • Finskin kantiskortti, kansainvälinen hostellikortti (ihan ku missään hostellissa asuisin mutta niil on listalla pieniä hotelleja kans ja kortil saa jossain ainaki alee)
    • Vähän kaikenlaisia valuuttoja. Muutama satanen euroja käteisenä, ns. pahan päivän varalle.
    • Pieni muistikirja ja kyniä
    • Kalenteri


    Elektrooniset vempaimet:
    • Kamera. Vesitiivis, Olympus Tough-8010. 2 kpl 4 GB muistikorttia.
    • 2 kännykkää. Toinen oma hyvä normiälyluuri, jossa oma suomen numero ja paljon musiikkia, indonesian kielen sanakirja, kaikki mahdolliset Angry Birdsit, skype, ym tarpeellista. Toinen joku vanha kapula johon voi hankkia paikallisia simmejä.
    • MP3-soitin. Lisääääää musaaaaaa.
    • Miniläppäri, Acerin sellain pieni ja kevyt vekotin siis, tykötarpeineen (mm. kuulokemikrofooni skypeilyä varten). Nyt mennää vähän hifistelyn puolelle, mutta miniläppäri on ehkä must. Voi pitää yhteyksiä Mordoriin ilman et tarvii aina mennä nettiputkan minuuttivelotuksille. Ilmainen wifi is mai nyy best frend, ja sellain löytyy nykysin melkee mistä vaan. Ja voi kirjotella näitä plokijuttuja ja käpistellä kuvia kaikes rauhas, ilman et pitää hermoilla et naapurikoneella oleva utelias kyylää koko ajan mitä miä teen.
    • Muistitikkuja, 3 kpl. 32GB, 16GB ja 2GB. Miniläppärin asioiden, valokuvien ym varmuuskopioiden säilömiseen, sekä pikkutikku jos tulee tilanteita ettei oo sitä wifiä ja pitää turvautua nettiputkan koneisiin. Voi viiä sitte tekstejä ja kuvia muistitikulla. 
    • Vitunmoinen nyssäkkä johtoja ja latureita kaikkeen yllämainittuun

    Vaattehet, textiilit, jalkineet yms:
    Vaattehista osa on tieteskii päällä ku lähen, mutta alla on eniveis lueteltu joka saatanan loimi ja riepu ja textiili joka mukaan lähtee. Uskokaa pois. Ei ole varmarihousua eikä seksykkäitä bileleninkejä, ei korkokenkiä tahi pizisiä alusvaattehia. Oletan siis, että pysyn trooppisissa olosuhteissa ja sellasissa paikoissa joissa voi vähän sellasella elämää nähneen hipin olemuksella tallustaa. Ja jos matka viekii yllätyspaikkoihin, ni shoppailun kautta sit.

    • Tennarit
    • Varvastossut
    • Yks huppari
    • Yks pitkähihain, mut ohut, paita
    • 3 lyhythihast t-paitaa
    • 6 hihatonta toppia
    • 2 minihamosta
    • yhet pitkälahkeiset mut ohkaset housut
    • yks vyö, ettei pöksyt putoa (tropiikki yleensä laihuttaa)
    • kahet sellaset lyhkäsemmän tyyppiset kepeet mutta siistihköt pökät (jotka jalas kehtaa liikkua kaupunkilla)
    • kahet munahousu-tyyppiset lötköt ohuset rantapöxyt, jotka on myös äärimmäisen mukavat jalassa, ei kiristä, ei purista, ja on ihan parhaat matkustuspöksyt esmes lennoille tahi pitkille bussimatkoille (munahousut = niin mukavat housut et jos ois munat ni neki mahtuis siellä mukavasti hillumaan)
    • sortsit
    • yhet polvisukat
    • yks kesämekko
    • yks sellanen muumuu-henkinen vetelä mekkotyyppinen rikooriepu
    • yhet semmoset vetelät rikoo-tyyppiset sortsit
    • Useat phikhinit
    • 2 sellasta rentoo vetelää rantapaitaa, jotka voi kiskasta märän pikinin päälle ja kipittää sit vaik naapurin kuppilaa murkinoimaa näyttämättä ihan riettaalt
    • kuuet aluspöksyt
    • kolmet perustissiliivit ja yhet urheilujutut (yleensä ollu vaa kahet hinkittimet, mut nyt pakko ottaa useemmat kert jos yhet vaik hajoo. Ku aasiasta ei oo niin helppoo löytää tissiliivei joihi tämmöset mordorilaiset meloonitki mahtuu)
    • saronki, joka rähmääntyy rannnalla makaamisen alustana
    • yks iso huivi, joka toimii myös vaikka kiatasuhameena
    • Matkapyyhe, sellanen helvetin kevyt ja pieneen tilaan menevä.
    • Lippis
    • Pari pientä huivia (päähän laitettavaks)

    Apteekkinyssäkkä:
    • Särkylääkettä
    • Finnrexiniä
    • Pari antibioottikuuria, jotka tainnuttaa niin ripulin, keuhkoputkentulehduksen, klamydian kuin virtsatietulehduksenkin, ja herratiäs mitä muuta. Nää napit on kultaakin arvokkaampia jos iskee ns. explosive -tason mahapöpö jossain saarella jossai ei ole lääkäriä tahi edes apteekkia.
    • Oksentamisen lopettavia nappeja (jos lentää yrjö niin ei paljo antipiootitkaan auta jos ei pysy napit sisällä, siks näitä)
    • Nesteytys-suolahomma-juomajauhe-pussukoita
    • Tigerbalm -ihmevoidetta. Parantaa selkäjumit ja helpottaa ötököitten puremia ja ties mitä.
    • Bepanthenia. En KOSKAAN poistu kotoa ilman Bepanthenia.
    • Hydrokortisonivoidetta
    • Kortisoninappeja/kyypakkaus ensiavuks siltä varalta että joku tosi paha ötökkä pääsee pistämään
    • Hiivatulehdus-pillupuikko (tätäkää en oo koskaa tarvinu mutta luoja paratkoon jos tarve tulee niin tän on parempi olla heti saatavilla)
    • Perus-ripulilääkettä (imodiumia, siis) jarruksi, jos pakoputki on arvaamattomalla tuulella mut on pakko poistua vessan välittömästä läheisyydestä ja esim. matkustaa
    • Antihistamiinia
    • Silmätippoi
    • Astmapiippui muutama
    • Käsidesiä
    • Desinfiointipyyhkeitä
    • Laastareita
    • Kondomeja (olen toiveikas)

    Kylppäri-bägi:
    • Hammasharja ja -tahna, hammaslankaa
    • Samppoo ja hoitoaines
    • Joku pesuriepu/siäni
    • Suihkukeeli ja saippua
    • Naamankuorimisjuttua
    • Perusrasvaa, sellasta helvetin rasvasta lajia ja ehottomasti hajuton ja mauton
    • Aloe vera -aftersun-geeliä. PARASTA!
    • Aurinkorasvaa, suojakerroin 50, vähintään.
    • Sheivaus-asiat
    • Kampa, ponnarirenxui, pari pinnii
    • Kulmakarvannypitin elikäs pinzetit
    • Kynsleikkuri ja -viila
    • Pienenpieni peili
    • Hyttysmyrkkysuihketta
    • Kuukuppi ja sille tarkotettuja desinfiointipyyhkeitä ja -tabletteja. Menstruaalisessa iässä olevan naisen paras ystävä trooppisissa, tai missä vaan, olosuhteissa. 
    • Pikkuhousunsuojia

    Sekalaista sälää:
    • Snorkkelit ja räbylät ja uimatosshut
    • Trooppisten kalojen ym meriotusten kuvasto (semmoin muoviläpyskä mis on kuvia ja kerrotaa ketä ne kalat on)
    • Alus (eli puhallettava uimarenkas, sen kans on kiva lillua meres)
    • Sähköpistokkeeseen asennettava hyttyskarkotin
    • Hyttyssavuja
    • Ydinpommi-tason ötökkämyrkky, joka tappaa torakat ja hämähäkit ja moskiitot ja muut hirviöt
    • Taskulamppu
    • Adapteriläpyskä malesian töpselssöneihi (pieni muovinen lätkä)
    • Bedbug-lakana
    • Moskiittoverkko
    • Riippumatto
    • Sadeviitta
    • Silkkilakanamakuupusi
    • Näsäviisas Jeesus -teippiä
    • Hakaneuloi
    • Sakset 
    • Korvatulpat + silmälaput
    • Nenäliinoi
    • Narua pien pätkä
    • Pari irtolukkoa. Toinen vaijerilukko ja toinen perus-riippulukko. En tiiä tuleeko näille tarvetta mutta jos tulee ni onpahan sit lukko valmiina.
    • Minikrip-puseja, niitä tarvii aina. Esmes jos ostaa lääkkehiä niin paskaako niitä pahvikuoria kulettelemaan, voi laittaa pillerit minikrippiin.
    • Kirjoja. Eli divarista haettuja paskapokkareita jotka jää sinne missä ne tulee luettua loppuun.
    • South East Asia Lonely Planet. Joka maan omaa opasta ei jaksa hullukaa raahata mukana, eli tommosella kokoelmateoksella on pärjättävä.
    • Lonely Planetin Indonesian phrase book.
    • Learning Indonesian -kielikurssikirja, muistiinpanovihko, Suomi-Indonesia sanakirja ym. Näitten mukana raahaamista arvoin pitkään, vuos sitte kantelin näitä 2 kk ympäri aasiaa enkä avannu kirjoja kertaakaan. Mutta nyt on sellain juttu että vittu miä en tule takas ennenku puhun ihan saatanan sujuvaa bahasaa. Nii.
    • Juomapullonkylmänäpitäjä eli ns. termoskortsu.
    • Pullonavaaja
    • Ja sitte on viel vähän viemisiä Gilille. Tatuointilehtiä ja yks tatskakirja tutulle tatuointityypille, sekalaisii cd-levyi kotipaarin soittimeen, lakrisal-karkkia (voi tehä vaikka lakushotteja!) ym pientä hölmöö.

    Siin on kuulkaa jotakuinkii kaikki. Oikeesti. Näyttää hirveeltä roinamäärältä ku sen tälviisii listaa mutta yhteen noin 18 kiloa painavaan Assholeen ja jotn 4-5 kilon käsimatkatavaraan ja pieneen käsväskyyn näistä suurin osa mahtuu (ja loput ostan sit vasta tuolt reissusta).

    Nää kaikki mahtu Assholeen!!!!

      tiistai 25. lokakuuta 2011

      Loppu lähenee

      Olohuoneessa kaikuu
      Pakko vielä avautua vähän. On niin dramaattista ollu tänää tää meininki Puutteenkujalla. Lähti nimittäin sohva ja sänky ns. vihreämmille niityille, elikäs kaatopaikalle. Siinä se iski kunnolla tajuntaan, että vittu tässä vedellää nyt viimesiään ja loppu lähenee.

      Jonkinlainen paniikkikohtaus meinas melkein paukahtaa päälle. Hulluko mie olen, saatana? Miten ei normaalit lomat jumalauta riitä? Mikä helvetin idea tämäki taas oli, että myyään joo kaikki ja jätetään kaikki ja heippa vaan kaikille, kiitti letuista, miäpä lähen tästä ainaki vuodeks jonneki helvetin kuuseen (palmuun) muurahaisten syätäväks ja meduusojen saaliiks?

      Viihtyisä ja mukava peti
      Muutaman tupakin se vaati, mutta kyllä sitä sitte alko verenpaine tasaantua. Voi se silti olla, että ku ens yö pitäs nukkua petauspatjasta ja vanhoista täkeistä kyhätyllä petillä tuol tyhjyyttä humisevan makuukammarin lattialla ni uni ei ehkä ihan helposti tule.

      Näin tää tunnelma heittelee.

      Sädekehän kiillotus

      Huhhuhhuhuhuhuhuhhhhhhhhuh. Viikko, VIIKKO, lähtöön. Nyt pitää tykittää tänne kaikki mahollinen mitä tässä oon pähkiny ja pohtinu. Kello käy, lento lähtee, ja sitte siirryn lähinnä vouhottamaan millon mistäkin elämyksestä ja meiningistä. Siinä ei paljon sijaa sitte enää ole sellaselle älylliselle toiminnalle, luulen, se menee kuiteski taas semmoseen vituttavaan leuhotukseen, et tääl ollaa ja elämä on ihanaa ja jeejee ja kaljaa on ja varpaat hiekassa ja trallallaa. Taso laskee, tiedetään, mutta onneks ei korkeelta pudota.

      Mutta asiaan. Ensimmäisenä aiheena: vapaaehtoistyö. Tai oikeestaan vapaahetoistyömatkustelu, voluntourismi. Semmosta hommaa olen nimittäin paljon miettiny ja asioista lukenu, ja silmät on sillä lailla lojahtanu ammolleen. Kaikissa asioissa on niin monta puolta, eikä tämmönen tyhmä itsekäs porsas oo todellakaan tajunnu hommista oikein mitään. Eikä tajua vieläkään, mutta sentäs asioita pohtii ja koittaa ajatella niitä vähä joka suunnasta.

      Sädekehä säihkymään!
      Olen jo kauan haaveillu vapaaehtoistöistä jossain luontoon ja eläimiin liittyvässä hommassa. Reissuilla oon vieraillu joissain animal rescue -tyyppisissä paikoissa ja viettäny Goan reissulla ainaki PUOLI PÄIVÄÄ ulkoiluttamalla paikallisessa animal rescuessa koiria. Kai tästä jo pitäs joku patsas tai vähintään kruunu saada, eikö? Eniveis, ajatuksena on ollu se, että pitäis päästä tekemään pitemmäksikin aikaa jotain "tärkeää". Siis omaa sädekehää kiillottamaan johonki ja samalla pääsis jotain tiikerinpentuja ja norsunpoikasia rapsuttamaan ku ne on niin söpöjäkii ja ai ku tulis niin hyvä miäli ku olis tehny jotain hyvääki elämässään. Rupesin sitte raivolla surffaa netissä ja tutkailemaan asioita ja hämmästyin ku melkee kaikki mitä vastaan tuli oli sellasia, että maksaa satoja euroja per viikko jos johonki tommoseen haluaa mennä norsun paskaa lapioimaan. En odottanukkaan, että ilmasta olis, mutta jotenki riipas aika kovasti noitten projektien hinnat. Tuntu jotenki oudolta. Rahastuksen maku tuppas kitalakeen. Että siinä se sitte meniki se miun into tehä hyvää, ku ois pitäny kunnolla kuvetta kaivaa. Tärkeysjärjestyksekset on näemmä ollu aika itsekkäitä. Olen huono ihminen.


      Noissa vapaaehtoishommissa tuol maailmalla tuppaa olemaan vähän sellanen kuvio, että länsimaiset hyvinpärjäävät pullukat lähtee jonneki kehitysmaahan tekemään omasta mielestään hyvää. Siinä saa omaa sädekehää kiillotettua, ja voi sitte leuhottaa että joo miä olin jossain slummissa lastenkodissa vapaaehtoistöissä. Laitetaa facebookkiin kuvia mis ollaa keskellä lapsilaumoja ja sitte kaverit kattoo että on se hyvä ihminen. Varmasti siinä on kyseessä ihan oikeesti sellanen vilpitön usko siihen, että oikeesti auttaa ja tekee jotain tärkeetä, mutta pohjalla on aina myös aika itsekkäät lähtökohdat. Tehään siinä ohessa itelle hyvä mieli, kun saa sellasen tunteen, että on antanu maailmalle jotain takas kun uhraa lomasta pari viikkoa johonki orpokodin vessojen kuuraukseen. Ja okei, aina oon ajatellu että mikäs siinä, eiks toi oo aikalailla win-win-situation. Kunnes sitte törmäsin aiheesta velloneeseen keskusteluun Pallontallaajissa ja sitä kautta päädyin lukemaan tämmösen Guardianin artikkelin. Lukekaa ihmeessä, ainaki tuo Guardianin juttu, jos nää asiat yhtään kiinnostaa. Antaa pikkusen ajattelemisen aihetta, nimittäin.

      No oishan se pitäny iteki tajuta, että kyllähän ahneet paskaihmiset tekee hyväntekeväisyydestäkin pahantekeväisyyttä. Mutta sitä taas naivina ääliönä ei tajunnu tätäkään asiaa, piti lukea raakoja tekstejä asiasta että silmät aukes. Pitää siis olla tarkkana mihin lähtee apuaan tyrkyttämään ja miettiä kunnolla, mistä on kohteelle oikeesti enemmän iloa: siitä, että lahjoittaa rahaa (esim. jonkun järjestön kautta) vai siitä, että vänkää ite paikan päälle koheltamaan.

      (Ja kyllä, täällä Mordorissakin olis autettavaa, tiedetään. Mutta nyt ei puhuta siitä asiasta.)


      Tällä reissulla meinaan kuitenki, kaikesta huolimati, tehä vapaaehtoishommia, ihan senki takia, että on jotain tekemistä sen löhöömisen lisäks, ku nyt kerta niin pitkäks aikaa oon lähössä. Ja jooojoooo, sädekehääni kiillotan, ja haluan sen olon että on tehny elämässään ees hetken jotain merkityksellistä. Eikä se ny huono oo jos sitte jossain pystyy oikeesti vähä jeesaamaanki. Mutta en aio ostaa seuramatkaa miltään voluntourist-matkatoimistolta, vaan aion olla silmät ja korvat auki, kuunnella asioista tietäviä tuttuja ja sitä kautta löytää kohteita, joita ei välttämäti markkinoida ympäri internettiä kuvilla missä tiikerinpentuja syötetään tuttipulloista. (Vaikka sellaseks tiikerinpennun keinoemoksi miä mieluiten menisinki, myönnettäköön)


      Gili tukehtuu turismiin



      Pongasinki viime reissulla Gilillä, että siellä toimii semmonen Gili Eco Trust -organisaatio, joka koittaa taistella Gilien ympäristöasioitten puolesta samaan aikaan kun Gilit meinataan vissiin täysin tukehuttaa turismiin. GET yrittää suojella koralliriuttoja, huolehtia jätehommista ja eläimistä, valistaa ihmisiä ja taistella byrokratian kanssa. Siinäpä ois oiva kohde alottaa tää hyymisteleväinen hyväntekeväisyys, eikö? Miulla ku on Giliin jo jonkinlainen side, koska tunnen sieltä ihmisiä ja kissoja ja kilpikonnia, ja olen aika hyvin jo valmiiks jyvällä ja välitän siitä, mitä siellä tapahtuu. Että ei olis sellanen meininki, että menen johonki viidakon keskelle kaheks viikoks kuokkimaan ja sit lähen ja heippa. Otin siis yhteyksiä GET:n toimintaa pyörittävään tyyppiin ja kysyin oisko siel mitään, missä vois olla avuks. Toivotettiin tervetulleeks ja tavataan kuhan pääsen paikalle ja jutellaa sitte vähän lisää että mitäs. Eikä tässä tarvi lyyä rahaa pöytään saadakseen kerätä rannalta roskia, vaan maksan ite asumiseni ja ruokani just niiku haluan, ja osallistun GET:n toimintaan sitte sen mukaan miten sellasta puuhaa on jossa sukelluskyvytön tolloki voi jotenki olla hyödyksi. Palaan asiaan, kuhan pääsen mestoille ja hommista jyvälle.

      Ja sitte toinen asia, tähän toki liittyen, on kaikenlaiset ekolookiset näkökohdat. Niistä ei vissiin pitäs mitään kirjottaa, kert lentämällä maailman ääriin olen huono ihminen, ja Mordorissakin oon reteesti vaa autolla kaahannu paikasta toiseen. Siin ei paljo biojätteen lajittelu ja parin adoptiotiikerin omaaminen ja erilaisiin järjestöihin kuuluminen asioita paranna. Ihminen kun on luonnolle huono jo pelkästään olemalla olemassa.

      En oo reissuilla koskaan paljo ajatellu noita asioita. Ittestäänselvää on ollu että kerään roskani (ja usein muittenki roskia, miusta on mukava aamutoimi siivota rantaa) ja koitan muutenki olla olematta se välinpitämättömin urpo. Mutta oon keränny simpukoita rannalta kotiinviemisiks ku en oo tajunnu ettei sais, ja oon tallannu koralliinki ku on laskuvesi eikä oo päässy takas kuivalle maalle muuten ja hyväluoja sitä tyhjien vesipullojen määrää jonka olen aina jälkeeni jättäny. Vessapaperi on aika usein menny vessanpönttöön eikä roskikseen ja lämmintä vettä on suihkusta lorotettu vaikka ilmanki pärjäis. Saatana.

      Jos tämmönen koulutettu urbaani ämmä, joka istuu kaiket päivät internetin tarjooman loputtoman tietomäärän äärellä, on silti noin tietämätön idiootti, ni miusta on sitte aika turhaa se ihmisten paheksuva ininä paikallisväestön elintapoja kohtaan. Iteki oon siihen syyllistyny et oon kattonu että tuoki risumajanen kylä ni saatana roskaa joka paikassa, et ai vittu eikö ne ymmärrä. Mutta ei siitä montaa vuoskymmentä ole (tai siis on, olenhan vanha) ku muistan miten lapsuuskesien mökkireissuilta lähettäessä kuulu asiaan, että viikonloppuna kertyneet mökkiroskat upotettiin järveen. Että niin vitun valistuneita sitä sillon täälläki oltii. Nythän tuo kuulostaa niin pöyristyttävältä toiminnalta et ei hyvä luaaaaaaja, mutta sillo joskus seitkytäluvulla ei tajuttu kyllä mistään mitään. Ainakaan siinä tollojen suvussa, josta miä olen kotosin.

      Ja tästä päästääki siihen asiaan (eikö tää ei lopu koskaa tää vuodatus....), että mitä mieltä pitäs olla länsimaitten sekaantumisesta muitten maitten asioihin, näissä ympäristö- ja hyväntekeväisyyshommissa (rajotetaa tää nyt siihe, ei aloteta yhtää mistää maailmanpoliittisista hässäköistä ja semmosista, pliis). Ihannemaailmassahan kaikki hoitais omat asiansa ja huolehtis oman maansa luonnosta ja muusta, mutta ku ei hommat vaan näytä toimivan niin. Että kyllä miä oon ekana ihan ilolla ja postiivisuudella suhtautunu siihen, että sekaannutaa asioihin ja yritetää sellasen valistamisen ja koulutuksen kautta kertoo ihmisille et teilkii ois tääl kivempaa jos kerätää noi roskat tosta. Näin niiku periaatteessa.

      Mutta mitä helvetin mieltä pitäs sit siitä olla, että on joku länsimaisessa omistuksessa oleva saatanallinen luksus-resortti jossain paratiisisaarella ja siinä sitte kaiken luksustelun ja jonkuu sukellustoiminnan ohessa aletaa touhottaa vaikka tätä roskankeräystoimintaa? Hyvähän se on, se roskien keräys, mutta miten hyvä homma se on se resortin pykääminen sinne keskellä merta pojottavalle hiekkapalalle? Ja moottoriveneillä rikkaitten turistien kuskaaminen sinne, puhumattakaan kaikesta mitä ne turistit tarttee viihtyäkseen? Aika ylimielistähän se on omasta arjestaan välivuotta viettävien länsimaisten sukellusmaikkojen heristellä naapurin risukylälle sormee, että nyt kuulkaa kerätään roskia nii, eikä kakata enää sinne majan taakse hiekkakuoppaan. Mutta sit taas.... jos se resortti siel jo on ni kai se on sitte hyvä, että siitä ympäristöstä yritetään kans huolehtia?

      Mutta toisaalta.... ja toisaalta... ja kolmaalta ja herranjestas....  ääääääääää..... Näis asiois on niin saatanan monta puolta, näkökulmasta riippuen, että pää nyrjähtää ku näitä koittaa ees ajatella. Ainoo oikee ekotekohan se olis ampua ittensä. Ei sitte sen jälkeen ainakaa enää aiheuttais mitään huonoa luonnolle.

      Pointtini tässä vuodatuksessa oli eniveis se, että... eiku.... hukkasin sen jo. Mutta sen tiiän, että näitä juttuja pitää vielä miettiä, ja asioihin perehtyä paremmin, että ei ainakaan tietämättömyyttään olis ihan tyhmä. Kerron sitte jos näitten juttujen suhteen valaistun ja keksin ne ainoot oikeet mielipiteet.

      Ja koska en osaa tiivistää enkä kiteyttää mitään ni tehkööt alla oleva Calvin&Hobbes-kuva sen miun puolesta. Ugh.



      Pee ääs. Kommentit tähä asiaa on erikoisen tervetulleita. Ja jos on kokemuksia vapaaehtoishommista tuolla ääsiän suunnalla niin kertokaa. Kiitos.


      maanantai 24. lokakuuta 2011

      Läksiäiskemu

      Kakku Von Hertzen (kuva by MikkoK)
      Viime viikolla oli aika pitkä torstain ja sunnuntain välinen yö, kun miun läksiäisiä pikkusen bailattiin. Voin kertoa, että krapulan parantelussa menee vielä useampi päivä ja viime yön liskodisko päihitti Jurassic Parkit jotakuinkin tsiljoona-nolla. Vähän liian kreisiä menoa tämmöselle vanhalle kääkälle, mutta toisaalta täs ei ihan heti pääse kaikkien noitten hullujen kanssa iltaa/yötä/aamua/päivää (jne) istumaan/huojumaan/sammumaan (jne).

      Varsinaiset kemut piettiin perjantaina Loosessa, missäpä muuallakaan. Mutta tokihan alotettiin jo torstaina pienellä musavisailulla ja erinäisellä oheistoiminnalla, ja jatkettiin pirtelöjuhlilla lauantaina. Ja jotenkihan se sitte venähti reippahasti sinne sunnuntain puolelle. Kertakaikkisen hauskaa oli ja vaikka niin kovista täs koitan olla ni kyllähän noita kavereita ja tyyppejä saattaa jossain kohin vähän ikävä tulla. Onneks aika moni uhoaa tulevansa käymään, mutta uskon vasta kun lentolippuja on oikeesti ostettu.

      Siispä isot ja säkenöivät tattixet kaikille jotka pyörähti paikalla jossain kohtaa tuota huuruista ja pitkää viikonloppua! (syrämmenkuvia tähän)

      Nyt täsä on menossa ns. final countdown ja lähtövalmistelujen loppuhuipennus. Viimeinen työviikko ja murjussa romppeitten lopullinen lajittelu. Assholekin pitää pakata ihan kohta.

      Ja nyt voi jo sanoa, että ens viikolla miä lähen. Ei oo todellista!

      Pyörryttää ja heikottaa. Puuuh. Ei nyt tuu tän säkenöivämpää merkintää, miun aivosolut on viikonlopun jäliltä viel vähä poissa tolaltaan.

      Tunnelmakuva lauantaiaamupäivältä (kuva by MikkoK)

      keskiviikko 19. lokakuuta 2011

      Kissat muutti Viiskulmaan

      Suitsu ja Humppa


      Matkavalmistelujen rankin osuus on nyt hoidettu. Kissat muutti äsken uuteen kotiin. Olen paskana. Järjetön eroahdistus. Snif.

      Vaikka tiedän, että mirreillä on nyt hiano sijaiskoti, missä niistä tykätään ja niitä varmaankin lellitään. Siel on leveet ikkunalaudat mistä voi seurata lähitienoon puluja ja kaakeliuuni, jonka kylessä voi talvipakkasella kuumottua. Et ei niiku tarvi olla sen takia stressissä et miten ne nyt siel pärjää ja onks niil mukavaa.

      Sinne ne nyt sit jäi, uuteen kotiin Viiskulmaan. Humppa silmät ymmyrkäisnä sohvalle hämmästelemään ja Suitsu sängyn alle vuoroin maukumaan ja vuoroin sähisemään. Ja miä olen yksin tässä tyhjässä läävässä, josta lähti kissojen mukana viiminenki kodintuntu.

      Snif. Itkettää.

      Mari, kissain toinen uus sijaisorja, on onneks perustanu Humpalle ja Suitsulle hianon Kasitassu-blogin. Sieltä voin sit reissustaki seurata miten miun karvaperseet Viiskulmaa oikeen pyörittää.


      tiistai 18. lokakuuta 2011

      Pää räjähtää

      Kaboom!
      14 yötä lähtöön ja stressi on nyt tosiasia. Pää räjähtää justiisa, saatana. Ensinnäkin kärsimätön luanne alkaa olla siellä äärirajoillaan, ei jaksais enää mitään arkihommaa ollenkaan. Toisekseen on sellanen tärisyttävä hätäännys niskassa kaiken kanssa, et ehinkö nyt hoitaa kaikki loput hommat niiku oon suunnitellu. Ja sit se alituinen pelko et Eddie Murphyn laki tässä viä heittää jotain kapulaa rattaisiin. Minuuttiaikataululla mennään sinne marraskuun ekaan asti, ei oo varaa vastoinkäymisiin.

      Ja on ruvennu vituttamaan ihmisten kommentointi ja sellanen päivittely ja kauhistelu. Että onpa hurjaa, ja miten siä uskallat ja mussunmussun. Seuraava joka hössöttää jotain "rohkeudesta" niin saa lättyyn. Vittu tää mitään erityistä rohkeutta vaadi. Tää vaatii vaan tarpeeks lujaa tahtoa tehä elämässään asioita, sen sijaan että vaan haaveilis.

      Oon myös totaalisen paskana siitä, että kissat muuttaa huomenna. En tiiä miten siitä selviän.

      Lisäks työhuoneen oven ulkopuolella oleva loisteputkilamppu vilkkuu viimesillään. Revin sen kohta juurineen tuolta katosta irti.

      Mutta tää kuulunee asiaan, tämmönen ylikierroksille paukahtaminen ja paniikki. Kaikki mutterit loksahtaa kyllä sitte paikalleen ku pääsen lentokentälle ja LÄHEN.

      Pee ääs. Matkan pituudesta johtuen tästä plokista muodostuu myös ns. elämäploki, joten sallittakoon myös paskojen fiilisten raportointi. Tässä siis ensimmäinen vitutuspostaus. Näitä tulee varmasti vielä lisää.

      Sillä kyllä normaalia ihmistä ajoittain vituttaa, vaikka ympärillä olis millanen paratiisi täynnä kaljaa, kissanpentuja, aurinkoa ja komeita tatuoituja könsykkäitä.


      maanantai 17. lokakuuta 2011

      Murju tyhjenee

      Jumatsuikkeli. Kahen viikon päästä olen virallisestikin VVA (= Vailla Vakituista Asuntoa). Semmosen kohan sain ruksia lomakkeeseen kun tuossa joku aika sitten kipasin maistraatissa ilmottamassa maastapoistumisesta. Kahen viikon päästä siis luovutan Puutteenkujan kaksioni avaimet eteenpäin. Tuntuu tavallaan hurjalta, mutta ei enää ahistavalta eikä pelottavalta. Sitä mukaa kun tavaraa on siirretty ovesta ulos niin kodin tuntu on ollut tiukassa laskusuhdanteessa.

      Tässä on kaikki (melkein)
      Männäviikonloppuna raahasin säilytettäviä aarteita sisältävät pahvilootat työpaikalle varastoon, ja aika mykistäväähän se oli todeta että siinä on kaikki. Kymmenen vaivasta pahvilaatikkoa. Vielä muutama kuukaus sitte pelkästään vinttikomerossa oli varmasti tuplaten tuo määrä paskaa, puhumattakaan kellarikomerosta, puhumattakaan kotona kaapeissa olevasta tilpehöörimayhemista. Ja nyt on jälellä enää tuo vaivainen rojumäärä, joka mahtui miltei kerralla pienen Tojotani kyytiin. Okei, lisäksi on oman työhuoneen kaapit täynnä pikkutilpehööriä, ja vielä on menossa johonkin säilöön matkalaukullinen vaatetta ja joku nyssäkä sekalaista sälää, mutta muuten hommat alkaa olla ns. paketissa. Mahtava tunne.

      Tänään lähtee telkkari ja keskiviikkona muuttaa kissat. Eroahdistus niiden suhteen, siis kissojen, on sellanen, että meinaa lähteä järki. Kuitenki suurimman osan miun elämää nurkissa on pyöriny kissoja, ne kuuluu elämään, ja en oikein tiiä miten sitä osaa jälellä olevan ajan olla kun ei oo kukaan kotona komentamassa ja vaatimassa huomiota. Palaan tähän asiaan tossa muutaman päivän päästä, kun tuun esittelemään tikattuja käsivarsiani. Veikkaan nimittäin, ettei ainakaan Suitsun sullominen kuljetuslootaan suju ilman vammoja.

      Tästä tulee rankka viikko.

      torstai 13. lokakuuta 2011

      Munakenno mukaan!

      Pistän näitä koko Assholen täyteen
      Heh. Kaveri laitto miulle feispukissa hauskan linkin. Maikkarin sivuilla nimittäin on mahtava niksipirkka-henkinen artikkeli otsikolla Nämä tavarat mukaan matkalle jo kotoa – säästä satoja euroja. Pakko oli tarkistaa että mitä mahtavia vinkkejä siäl nyt on. Väsymyshysteria otti juttua lukiessa totaalisen vallan. Miten vitussa siä säästät SATOJA EUROJA raahaamalla mukana vanhoja sukkahousuja, jukurttipurkkeja tai, kelatkaa, munakennoja? Lukekaa ite tuo aivopieru ja ihmetelkää.

      Ainoa edes pientä järjellisyyttä sisällään pitävä vinkki oli ottaa mukaan vanha lompsa ns. feikkilompakoksi jonka voi ryöstön sattuessa antaa vorolle. Ite en oo moista kyllä koskaan hyödyntäny, miulla on yleensäki luottokortit ja suurin osa rahoista tallelokerossa ja mukana aina vaan sen verran ku sattuu tarvimaan. Täl kertaa mukaan sentäs lähtee rahavyö, jossa voi sitte pitää tärkeimmät sillo ku on koko omaisuus mukana, eli ku oon matkalla paikasta Aa paikkaan Pee.

      Mutta tosta artikkelista tuli sitte inspireissön miettiä, että onko itellä jotain sellasia hyviä vinkkejä sen suhteen et mitä kannattaa ottaa mukaan. No vittu ei oo, se on niin yksilöllistä et mitä kukaki kattoo tarpeelliseks. Mutta yks hieno oivallus on vahingossa tullu. Eli antaa mennä. Saanen esitellä: Moottoripuuman Reissunixi!

      Helsingin moskeija ja muita maisemia
      Ota kirjanmerkiksi postikortti, jossa on kuva kotikaupungistasi.
      Vuos sitte ku olin parin kuukauden reissulla Malesia-Indonesia-suunnalla, huomasin lähtiessä lentokentällä että vittu, ei ole kirjanmerkkiä. Miul on kotona aina kirjan välissä joku postikortti merkkaamassa missä mennään ja nyt sellanen jäi sinne piironkin päälle kotio. Shopautin lentokentän kioskilta ekan käteen osuneen postikortin, ja siinä sattu olemaan kuva Helsingistä. Siitäpä kortista melkosesti syntyi keskustelua matkan varrella. Yhessä sun toisessa paikassa tyypit pällisteli sitä korttia oikeen porukalla ja ihmettelivät ja huokailivat että ooh, tää on eka kerta kun nään miltä Suomessa näyttää. Ja JOKA AINOA luuli senaatintorin kirkkoa moskeijaksi.

      Seuraavalle reissulle ostinki sitte useemman kortin, myös talvisia maisemia. Niistä se riemu sit vasta repeskin. Selitä siinä sitte mitä se käytännössä tarkottaa kun on talvi. Että kun merikin on jäässä, että siellä jäällä voi kävellä, että ihmiset menee silti ulos vaikka koko maa on lumen ja jään peitossa. Ja että ei, lunta ei syödä, eikä varsinkaan keltasta lunta. Hauskaa on ollu näistä jutellessa.

      Sellasta. Siinä miun anti matkailuskeneen, olkaat hyvät.

      Ne oikean Niksipirkan matkailuniksit löytyy muuten täältä. Melkosta matskua sielläkin. Pieni maistiainen:

      Jos matkakuume yllättää, ota korvatulpat, laita ne korviin ja mene vessaan. Pese sähköhammasharjalla hampaat ja kuulet korvissasi huminaa kuin olisit juuri laskeutumassa vesitasolla Havaijin rannalle. Voit lisätä jalkojen alle myös hieman hienojyväistä hiekkaa syventääksesi tunnelmaa.

      tiistai 11. lokakuuta 2011

      Jukurttia kauhalla

      KOLME viikkoa lähtöön. Asiat on hallussa, minä olen ehkä halluissa. Alkaa vissiin vähä viirata päässä. Se nyt ei sinänsä ole mitään uutta, mut nyt rupee olee aika tanakka matkakuume, ja ihan vitun järjetön matkallelähtöstressi. Nukkuminen on nahistunu minimiin ja unet käsittää lähinnä reissuhommia, vaihdellen ahdistavista painajaisista (voro varastaa kaiken ja jään pulaan johonkin viidakkoon ilman mitään) liki pökerryttäviin hekumauniin (rannalla varpaat hiekassa kylmä bintang kehräävä Stigu kitara soi aurinko kohta laskee elämä on ihanaa eikä kiire mihinkään). Enimmäkseen silti pörrään noissa painajaishommissa, ja yleensä sillon ollaan Gilillä ja mesta on muuttunu tornitaloja ja neonvaloja ja kasinoja käsittäväks lasvegasiks ja kaikki on päin vittua. Ei mikään ihan tuulesta temmattu painajainen sinänsä, paikkahan on tukehtumassa turismiin. Toivottavasti siel kuitenki viel mun kotinurkilla on vanha kunnon rento meininki ja tutut tyypit (varsinki mun kissa) hyvissä voimissa.

      Kaikki käytännön hommat on hyvällä mallilla. Liianki kanssa, huomasin esmes jo pakanneeni kaikki lusikat. Mutta jukurttia voi syyä myös kauhalla ja kahvi sekottuu haarukallakin (niitä on vielä 2 kpl) ihan hyvin. Pienenä ylläripyllärinä toki tuli vielä hienoista säätöä rojujen säilöpaikan kanssa: kaverit ei muutakaan mun kämppään, joten laatikot omasta kellarista on raahattava muualle. Mutta se nyt on pieni operaatio, paffilaatikoita on alle 10 kpl ja uusi hyvä säilöpaikka löytyi töistä yhen konesalin nurkasta.

      Peura ajovaloissa
      Stressaa aivan krpnä että oonko mahollisesti unohtanu jotain olennaista ja tärkeää, tai ollut ihan täysin tajuamatta jotain mitä pitäisi vielä hoitaa? To-Do-lista on suunnilleen pelkkiä rukseja täynnä, liki kaikki asiat on jo hoidettu, mutta silti tulee sellasia paniikkikohtauksia että JOTAIN on VARMASTI tekemättä. En vaan tiiä mitä se mahtais olla.

      Kiitos kiitos KIITOS miä ite, että olen kaukaa viisaasti hoitanut asioita kuntoon jo ihan helvetin hyvissä ajoin. Jos tässä kohtaa olis vielä suurin osa asioista levällään niin saattais lähteä järki. Kiitos myös siitä mutaatiosta, joka on suonut minulle järjestelmällisyyden, jonka avulla tää asioiden hoitaminen on sujunu ihan helvetin hienosti.

      Kolme viikkoa. Huh huh. Huh huh. HUH HUH. (peura ajovaloissa -ilme tähän... eiku tossahan se jo onki. Joo.)


      torstai 6. lokakuuta 2011

      Yleviä aikomuksia

      Aijjaha. Tämmösellä elämää suuremmalla matkalla ja maastapaolla pitäis kuulemma olla jotain tavotteita, annettiin ymmärtää. "Kai sä siellä jotain muutaki meinaat ku vaan löhötä ja juoda kaljaa?" kysyttiin. Ja on kysytty ihan vitun useasti. Ensteks vähän närkästyin, että eihän löhöömisessä ja kaljan juomisessa ole jumalauta mitään vikaa! RÄYH! Miks pitäs olla joku miääääletön upee agenda kehiteltynä että olis ikäänku jotenki oikeutus lähteä lorvailemaan? Missä se määrätää että ei riitä selitykseks se, että matkustan, koska haluan, ja koska voin? Saatana. Tukehtukaa työ kateelliset aikaansaamattomat elämäänne vihaavat puupäät niihin näivettyneitten parisuhteitten korventamiin elämiinne, saatana, eläkää omien valintojenne kanssa älkääkä miulle tulko narisemaan. Miä lähen tropiikkiin ja, vittu, oon just niin tekemättä MITÄÄN ku sattuu huvittamaan.

      Oon kattokaas välillä vähä puolustuskannalla ja herkillä tän homman kanssa. Se on tää perusluterilainen kasvatus, syyllisyyttä pitää siun kaikesta mukavasta poteman, ja raatamalla pitää siun elämäsi kuluttaa, kurjuudesta tulee sulkaa hattuun, jynöy. Omaki alitajunta koittaa syyllistää, mut auta armias jos joku muu vähääkää vihjaa (ja ei todnäk ees vihjaa, mutta oon vainoharhanen) siihen suuntaan että mitäs pelleilyä tämmönen meininki nyt on, ni päreethän siinä palaa samantien. Vaikka pitäs vaan olla sillai et piutpaut (täh?) mitä muut miettii ja pullistella vaa ihan vitun ylpeenä siitä, että okei, täs ehkä ollaa jo vahvasti elämän ehtoopuolella mut vittu, on uskallusta tehä elämälleen jotain hianoo. Sen sijaan et vaan ruikuttais ja valittais ja oottais jotain ihmettä joka tekee kaikesta timanttista parhautta ilman että ite tarvii laittaa tikkua ristiin.

      Eniveis, rupesin sit kuitenki  miettimään et mitä vittua. Oon niin kovasti keskittyny hoitamaan matkalle lähtemiseen liittyviä käytännön asioita (ja niitähän on riittäny), etten oo montaa ajatusta oikeen ees kerenny uhraamaan sille et mitähän vittua meinaan tuon ehkä vuoden, ehkä kauemminkin, tuol maailmalla oikeen tehä. Aionko saaha irti muutaki ku miljoona köpöö valokuvaa ja puuduttavan määrän luokatonta blogitekstia? Meinaanko takas tullessa pullistella vaan sillä että saan (ehkä) laittaa pari uutta nuppineulaa maailmankarttaan?

      Mutta sitte yhestä mukavasta reissublogista pongasin kirjoittajan listaamat "teesit" eli syyt lähteä kartoittamaan maapalloa. Vähän oli sellasta maailmankuvaa tässä avarran -tyyppistä alussa, mutta viiminen kohta oli "kasvattaa viikset". Viiksenkasvatuksen innoittamana listaan siis tälle matkalleni seuraavia yleviä ja henkistäviä ja hienoja tavotteita.

      Kröhöm. Ottakaa pipo pois päästä ja piättäkää henkitystä. Nyt tulee huikeita visioita ja suunnitelmia.

      Aion siis tämän reissun aikana.....

      Näin käy jos menee kunnolla viidakkoon
      ...oppia ymmärtämään ja puhumaan indonesian kieltä ees jotenkuten
      ...käydä myös muualla ku Indonesiassa, jopa sellasissa maissa missä en oo ikiin käyny. Laos ja Filippiinit, täältä tullaan (joskus, ei ihan heti)!
      ...tehdä hieman vapaaehtoistöitä
      ...sukeltaa elämäni tokaa ja vikaa kertaa ja uskoa sen jälkeen, että jep, sukeltaminen tarkottaa edelleen pitkää ja kallista paniikkikohtausta. Eli pitäkää merenpohjanne, minä snorklaan ja se riittää.
      ... kokeilla joogaa yhen kerran ja ymmärtää sen jälkeen että jep, ei miun laji
      ... trekata, sillai (muka) oikeesti trekata, jossain hienossa viidakossa, ja paeta sieltä parkuen heti ensimmäisen iilimadon imeytyessä kinttuun
      ...käyä kattomassa miun kummitiikereitä Thaimaassa ja Kambodzassa
      ...kiivetä johonkin
      ...rupsahtaa (väistämätöntä, kun yhdistää tämän iän, trooppisen kuumuuden ja aasialaisen sapuskan)
      ... tutustua johonki ihmiseen (ja ei, en tarkota tutustumisella panemista, mutta ettehän tyä miun seksihullut lukijat sitä usko)
      ...nähdä meressä villin valashain ja/tai villin dugongin (ensimmäinen ilmeisesti helppo kuhan on tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, jälkimmäinen täysin tuurista kiinni)
      ...ottaa lisää tatuointeja
      ...valaistua ja henkistyä ja kaikkee sellasta ylevää paskaa mitä tämmösil irtiotoilla kuuluu ehottomasti tehä
      ...kirjoittaa, jotain, ja paljon
      ...juoda kaljaa sekä - voiluoja voiluoja - olla myös juomatta kaljaa
      ...tarkentaa elämän tarkotusta (siis itelleni, miä paskat piittaan teiän muiden tarkotuksista)

      Katotaa sitte ku tuun takas että montako noista toteutu.

      tiistai 4. lokakuuta 2011

      Koirapuku

      Jumalauta. 4 viikon päästä tähä aikaa oon jo karistanu Mordorin loskat tennareista ja jöpötän lentsikassa suhaamassa kohti jännää. Vittu. N-E-L-J-Ä vaivasta viikkoa. Matkakuumetta joku tsiljardi astetta, ellei enemmänki.

      Nyt on alkanu myös viiminen rypistys asioitten hoitamisessa. Viime viikon huilasin reissupuuhista mutta nyt veän täysillä taas. Kotona on menossa Murjun Tyhjennyksen terminaalivaihe, eli nurkissa hyörivää tavaraa pahvilaatikoihin ja pahvilaatikoita kellariin. Hyvältä näyttää silläkin rintamalla. Hommat on sillä mallilla, että oon paperisotiaki hoitanu jo. Maistraattiin oon käyny tekemässä lapun missä kerron, että oon ens kuun vaihteesta alkaen koditon kulkuri, jossain päin maailmaa. Ja tänää kävin Indonesian suurlähetystössä viemässä sinne passin ja nivaskan papereita. Ylihuomenna saan mennä hakemaan hianolla 60 vrk:n viisumilla koristellun passini takas. Ai jumpe!

      Lähetystökäynnissä parasta oli ku sai sanoo pari sanaa indonesiaks. Olin niin innoissani etten pystyny sen kummepaa ku et huomenta ja sit lopuks kiitos, mutta ku miulle vastattiin kans indonesiaks ja tajusin ni meinasin tikahtua. Eihän toi nyt kummosta kielitaitoo vaatinu, mut hei, yhtä kaikki, noin 100% enemmän osasin ku tossa reilu vuos sitte.

      Oon siis jotakuinkii kesästä 2010 päntänny itekseni bahasa indoneessiaa, eli indonesian kieltä, välil ahkerasti ja välil vähä vähempi ahkerasti. Miul on käytössä netistä saatava ilmanen kurssi, ja sit oon ihan kirjakaupoista tilannu pari sellasta "oikeeta" kurssia, joista toinen on ihan okei ja toinen paska. Koitan kuunnella indonesian kiälisiä radioasemia netistä ja sanastoa hakkaan päähän Quizlet-sivuston flashcardseilla. Ja jotain oon jopa oppinu, vaikka oonki vanha kääkkä ja kielipääni on puupää. Kyllä sen viime syksyn ja kevään reissuilla huomas että tajuaa sanan siält ja toisen täält, ja osas iteki hoitaa pieniä asioita indoneessiaks (vaikka yks laivalippuluukun setä Banda Acehissa ehkä vieläki hihittää miun epätoivoselle mongertamiselle...).

      Sitäpaitti, saanpahan kielen oppimiseen vedoten jonkinlaista perustelua Indonesiassa ramppaamiselle. Et on niiku vähä syvempääki intressiä ku pelkkä Bintang-olut, lepposa fiilis ja hurja luonto. Opintomatkailua, muka! Voin sit esmes lentokentillä levitellä kurssikirjaani ja rapistella touhukkaana papereita, et kaikki ne jotka menee vaik Balille pelkästää dokaa ja surffaa ni saattaa huomata et katos, tuo punkero tuol onki (omasta mielestään) vähä hienompi matkustelija.

      Pänttäämistä ja asioissa etenemistä on kyl häirinny vähän sellanen epäolennaisuuksiin keskittyminen. Että selvittelen kaikenlaisia hölmöyksiä, joilla ei oo mitään käyttöä siinä kohtaa kun on ihan kusessa jossain bussiasemalla eikä kukaan tajua mihin miä haluan mennä. Mutta välil on piettävä hauskaakin. Nahgamaggara on siis (miun mielestä) indoneessiaks kulit sosis. Ja eihän sitä tiiä, jos oikee onnistaa, ni saatahan tollakin olla jossain tilanteessa käyttöä. Olen valmistautunut KAIKKEEN!

      Koirapuku

      Mut asiaan: Indonesiahan on itseasiassa helvetin helppo kieli. Ei sen oppiminen mitään neroutta vaadi, mutta hyvä muisti olis hyödyks. Kielioppi ei kummosta ole, sanoja ei taivutella eikä muutenkaa oo ylimääräsii kotkotuksii. Sitä kirjotetaan oikeil kirjaimil eikä millään ihmeellisil koukeroil tai risuaidoil, ja sanat lausutaan suurinpiirtein niinku ne kirjotetaan. Rajusta härmäläisestä ärrän surauttamisesta on myös suurta etua, ei mee aikaa sen opettelemiseen (tuntuu olevan vaikea asia englantia äidinkielenään puhuville, sen verran sitä asiaa nois kielikurssien ääninauhoissa tankataan).

      Tarkkana pitää kuitenki sen lausumisen kans olla. On paljo sanoja jotka on hyvin lähellä toisiaan: esmes anjing tarkoittaa koiraa, mutta angin tuulta. Siin saa olla kieli keskellä suuta jos meinaa selvittää että meil Mordorissa kaikilla on tuulipuku ku ne menee ulkoilemaan. Ettei se kuulosta siltä että tääl hiippaillaan puistikoissa koirapuvut päällä.



      Asiasta sadanteen: aina oon ajatellu että tulen kuolemaan vitutukseen, mutta nyt tuntuu siltä että paskan hapen sijaan saatanki tukehtua tähän ylettömään onnellisuuteen. Eilenkii ku töistä ajelin kotiin, harmaata ankeutta loputtomiin joka suunnassa, ruuhkassa jumitusta, sataa kaatamalla... meinas tulla onnen kyynel. Että enää muutama viikko tätä ja sen jälkeen ihan jotain muuta. Epätodellista.

      Elämä on hianoo! (kaikenlaisii syrämmenkuvia ja ilosii hymiöitä tähän)

      Tsekkaa myös nämä