Rautakorpi, Kouvostoliiton helmi

Kouvostoliitto, tuo kaakon harmaa betonihelvetti! Onneks ei tarvinu kauheesti varsinaisessa Kouvolassa aikaa viettää, koska olin äitylin luona Anjalankosken Myllykosken Rautakorvessa. Oi, legendaarinen Rautakorpi! Keskellä ei yhtään mitään, ympärillä pelkkää pöpelikköä. Asuu siellä jotain muitaki ihmisiä, mutta ei lähellä eikä montaa.

Rautakorpi on niitä paikkoja, missä välittömästi juostaan ikkunaan jos kuuluu auton ääni. Että herrajumala, joku liikkuu, kukahan se on. Ja kaikki tuntee kaikki. Miä viätin kakarana paljon aikaa Rautakorvessa, joten lähipusikot on tuttuja huudiloita.

Vaarin jalat

Piharakennuksen vanhassa saunassa oli vielä Pentti-vaarin vanhat jalat tallella. Ponni oli kasvanu umpeen. Navetan ovet vinossa. Maakellarin huudilot pusikoituneet. Vanhat marjapuskat pihassa notkollaan viinimarjaa ja viä jokunen omenapuu pukkaamassa omenia. Maalaisidylli big time.

Äitillä on koira, jonka nimi on Mokka mutta se alko hetkessä tottelemaan nimeä Pöljä. Koska Pöljä se koira on. Sympaattinen ja innokas, vähän sellanen syntymähämmästyny. Liiotellun innoissaan aivan kaikesta. Melko kelvollisesti vei miuta mettälenkille pari kertaa, mutta välillä hän päätti, ettei nyt oo lenkkeilyn aika. Sillon se mäjähti maahan makaamaan eikä liikkunu ku kodin suuntaan. Asia selvä, ei mennä väkisin.

Äitillä on myös valtavan kokonen komea siniharmaa ja pitkähäntänen kissa, jonka nimi on Teppo. Teppo on epäsosiaalinen ja kovis, enkä saanu hänestä ku vähän äkästä kehräystä irti, kun sen väkisin otin syliin ja rapsutin niin maan perkeleesti. Tepolla oli navetan tienoolla omat hommat ja sitä ei aamupuuron jälkeen yhtää kiinnostanu seuranpito.

Kellarissa oli miun kaikki 5 vuotta sitten säilömät aarteet pahvilaatikoissa. Ne piti käyä läpi. Hommaa vaikeutti kellarin rappuun pesiytyny ampiaslauma, jotka ei oikeen ollu yhteistyöhalusia sen suhteen, että siitä rampattais ees taas. Iso ongelma, koska äitee on niin allerginen ampiaisille, että hengenlähtö on lähellä jos tuikkaa. Ja olen ehkä itteki, en tiiä kun ei oo lapsuuen jälkee pistäny. Mutta pelkän paarman puremastaki miä saan niin kauheet reaktiot, että ampiainen saattas tappaa. Asian kanssa ei siis ollu leikkiminen. Onneks pärähti enomies käymään, jonka usutin heti hoitamaan ampiaispesän helvettiin siältä kellarista. Homma hoituikin käden käänteessä ja viimeisteltiin raidilla. Täten pääsin sorkkimaan aarteitani.

Vanhoja aarteita

Olipa miälenkiintosta kattella mitä 5 vuotta sitten jätin säilöön. Sillonhan oli luulo se, että tulen vuuuen parin päästä takasin ja sitte kotia pitäs johonki asettaa. Ni piti jonkinlaista peruskamaa säilöä etttei kaikkea tarvi uuelleen hankkia. Veittä ja haarukkaa ja valkosipulipuristinta ja mukeja. Ja tietysti piti säästää kaikkia aarteita, ja niitähän miulla olikin. Kaikenlaista reissuilta tuotua rompetta. Äitin hima näyttääki nyt niiku siällä ois räjähtäny joku aasialainen matkamuistomyymälä, kun leviteltiin kaikki miun buddhapatsaat ja norsukoristeet pitkin tönöä. Säkillisen hienoa kamaa, mm. Popeda-palapelin, pakkasin mukaan ja lahjotin Majava Baariin koristeeks. Jotain pientä ja köykästä toin tänne Hiekkakikkareelle. Että on jotain vanhaa omaa ja turhaa. Puinen hieno norsutaulu ja pieni kivinen pääkallo, ja muuta semmosta.

Rautakorvessa ramppas liki kaikki tätit ja enot kattomassa ulkomaan ihmettä. Enot näyttää ihan Pentti-vaarilta ja tätit Vilma-mammalta. Kummipoika Sisu on kasvanu nuorisoks sitte viime näkemän. Sisu näyttää komeelta ja hipsteriltä. Jahtas pokemoneja ja nukku myähään eikä suostunu lähtee miun kanssa festareille. Ihme jätkä. Piänenä oli niin intona miun kanssa mm. Tavastialla ja Nosturissa kattomassa 69 Eyeseja, mitä Sisu sillo penskana fanitti ihan kauhiasti. Ei fanita enää.

Kun oli Rautakorvessa muutama päivä lepuuteltu ja saunottu ni sitte pitiki lähteä vähän rokeunroulin pariin. Kouvostoliiton Korian Pioneerifestareille. Siitä lisää sitte seuraavassa paskannuksessa!

Pöljä

Teppo

Ruuhkaa Rautakorvessa

Paskantaako Pöljä metsään? Kyllä vain!