perjantai 30. syyskuuta 2016

Ennen oli kaikki paremmin

Neiti 47 tässä huomenta. Yks ikäihmisen merkkihän on se, että aina haikailee menneitä aikoja. Sillonhan oli kaikki (muka) paremmin. Tämä alustuksena tälle vuodatukselle.

Feispukissa on muutamia ryhmiä, jotka on vaan meille kekkä täällä Hiekkakikkareella enempivähempi pysyvästi asustellaan tai keillä on täällä joku pisnes tai jotain pysyvämpää otetta rantahiekkaan enivei. Näillä palstoilla kulkee tiedonvälitys, siellä ostetaan/myyään/vaihetaan/vuokrataan, siellä ilmotellaan häpeninkeistä ja kysellään neuvoja. Siellä myöskin valitetaan. Näin se internetissä menee. Joku kysyy että tiätääkö kukaan mistä vois ostaa sitä tai tätä, ja 5 kommentin jälkeen siällä jo ollaan erimiältä ihan kaikesta ja huuetaan kuinka kaikki on paskaa ja ennen oli kaikki paremmin ja sinäki siinä olet yks täysi mulkku, mene kotios. Tämä on internettiä nykypänä. Kyllä oli ennen kaikki paremmin kun kommunikoitiin savumerkein tai edistyneimmät ehkä kirjeitse. Siinä ei niin helposti lähe ärähtämään kun joutu vähän miettimään mitä asiaa oikiasti on.

Ihan jees on tuua epäkohtia tapetille mutta useesti kommentointi valuu siihen, että kauheeta kaikki ja ai ku oli nääki saaret nii hianoja 40 vuotta sitte ku tääl ei ollu ketää eikä mitää. Mut nyt on kaikki pilalla ja perseestä ja miks on nyt kuppila joka myy kepappia ja tua yhes paikas näin - OMG- muovituolin . Koska turisti tuli ja pilas kaiken.


Useimmiten pahimmat narisijat on länkkäreitä, eli "bule" kuten täällä tavataan sanoa. Tuoksahtaa hiukan kun kalpeanaamaset bulet märisee kuinka turistit on pilannu niin Balin ku kohta Gilitki, jos oot itte kans yks bule joka on tänne joskus sillo männävuosituhannella (kun kaikki oli paremmin) ekaa kertaa ihan turistina tullu. Ja kun on tänne jämähtäny, ni tavalla tahi toisella, mitä todennäkösemmin, repii itteki elantonsa nimenomaan siitä kauhiasta turismista. Kauhee napina esmes siitä, että ku rakennetaan liikaa ja koko ajan tulee uutta sitä ja tätä, eikö tätä hommaa saaha kuriin millään. Ja sitte joka toisella valittajalla on ittellään joku saatanan resortti tekeillä tua jossain puskassa. Et kuhan MIÄ saan rakentaa ni okei mut voisko sen kiältää kaikilta muilta pliis.

Ja joku aina muistaa mainita kuinka tua jossain kaukasessa Lombokin kylässä joku on niiiiiiin köyhä, vaikka täällä vaan turistit paskantaa rahaa ympäri saarta, et eikö oo kamalaa. Mitäs helvettiä? Pitäskö porukkaa viiä bussilla sinne köyhien luokse paskomaan rahaa vai mitä pitäs tehä? Turismin myätä täällä työllistetään aivan jumalaton määrä ihmisiä, joista suurin osa tulee tosta Lombokilta ja osa ihan varmasti niistä köyhistä kylistä myös. Tyypit puurtaa täällä ja samalla ne elättää niin ittesä ku vähä Lombokilla asuvia sukulaisiaanki. Ja jos on hyvä ja ahkera ja osaava duunari, niin täkäläisittäin aivan kelvollisia palkkojakin saavat.

Vakio on myäskin se, että miä en kestä enää, lähen menee, jonneki muualle, johonkin mestaan mitä ei oo viä pilattu ja mis ei oo mitää, autioo rantaa vaa, ja missä on OIKEE meininki ja saa vaa olla ja syyä hiakkaa ilman mitää länsimaisii kotkotuksii. Et periaatteessa mitä alkeellisempaa ni sen siistimpää, mutta käytännössä se on viikko tai kaks ni alkaa kyllä tulla ikävä kännykkäverkkoa ja ilmastointia ja Starbucksia ja pitsaa ja ees jonkinlaisia palveluja, luulen.

Se onki miälenkiintonen ajatusmaailma tuo. Että yäk turistit pilannu ton mestan, miä nyt kyllä etin jonku mestan mis ei oo viä oikee ketää. Ja meen sinne sitte muovipussieni ja kännyköitteni kanssa ja viän kaverit kans ja laitetaan sinne disko pystyyn ja ruvetaan myymään pitsaa.

Ois jumaliste pitäny olla sellanen globaali Rajat kiinni! -liike jo muutama tuhat vuotta sitte ni kukaan ei pääsis mihinkään levittelemään omia kotkotuksiaan. Muurit kaiken ympärille ja siellä pysytään sitte.

Kyllä valitan itteki, että vittu kun saari on täynnä turisteja ja pitääkö tuohonki maatilkulle pykää joku hervoton betonikuutio misä on 20 huonetta ja tarviiko olla uima-allas joka saatanan majatalossa ja KUKA TARVII KEBABBIA HIEKKAKIKKAREELLA SAATANA.

Mutta toisaalta kehrään tyytyväisnä, kun on sähkö ja keittiön hanasta tulee juomakelposta vettä ja ilmastointi surraa ja jos haluan hyvää pitsaa, niin saan sitä ihan tuosta Regina Pizzasta.

Menivät perkeleet ja päälystivät miun kotimatkan!

Viimeksi räyhäsin männäviikolla kun oli reitti kotio poikki. Päälystivät tiätä perkele! Mikä ennen oli pehmoinen hiukan polkua isompi pölisevä (sateella mutaliejunen) tienpätkä, on nyt petonilla päälystetty leveä highway. Kyllähän siinä kelpaa fillarilla posottaa. Mutta valitan sitä, että siinä ku sitte vetää fillarilla lipat kun tulee Golfilta kotio piänessä hönössä ni tulee vähän pahempaa jälkeä ku ennen muinoin, kun vaan pusikko pölis kun sinne tupsahti. Nyt on luvassa betoni-ihottumaa, verta ja suolenpätkiä, jumaliste. Auts jo etukäteen. Pelko on myäs persauksessa, että tuo highwayn rakentaminen keskelle ei-mitään povaa kyllä että jotain muutaki tulee tapahtumaan. Joku sinne jonneki kohta pykää jonku helvetillisen resortin, luulen. Kyllä oli kaikki paremmin ennen ku polkuja päälysteltiin!

Kaikkihan se on paskaa, paitsi kusi ja Ghost, mutta maaliman meno on sellanen, että kehitys kehittyy. Harvassa on kolkat, mitkä jumittaa samassa kuosissa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Perseestähän maaliman meno on, se on ihan fakta. Ihmisiä on liikaa ja myä hukutaan omaan paskaamme aivan tuota pikaa. Mutta porskutetaan nyt vielä kun voiaan, ei tämä enää kauaa kestä.

Kaikki on jo piloilla.

Vakavasti puhuen: turismihan on vähän kakspiippunen juttu, niikun mikä hyvänsä asia maalimassa tuppaa olemaan. On hyvä matkustaa, niin maalimankatsomus avartuu ja näkee vähä muunlaistaki elämää ku pelkkää Kouvostoliittoa. Kun näkee vähä muutaki maalimaa ja kohtaa ihmisiä omien huudiloien ulkopuolelta, niin ei ihan helpolla vinksaha natsiks. Ja sitte toisaalta kun lauma ihmisiä haluaa johonki piänelle Hiekkakikkareelle rentona retkottelemaan, niin nopiasti Hiekkakikkareen sietokyky alkaa olla äärirajoilla.

Lukase vaikkapa tämä juttu. Klik klik.





keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Neiti 47

Hyvä luoja täytän huomenna 47. NELKYTSEITTEMÄN! Järkyttää, mutta toisaalta paskaaks siitä inisemään kun asialle ei mitään voi. Reippain mielin kohti krematorion uunia mennään!



Ikävää tässä on se, että pääkoppa kuvittelee yhä että olen nuari ja vetreä. Olo ei tunnu aikuiselta, vieläkään. Aina on se tunne, että muut on jotenki aikuisempia, vaikka ne olis miuta vähän nuorempiakin.



Positiivista tässä lienee se, että hetkenä minä hyvänsä alkaa viienkympin villitys. Jännityksellä ootan mitä tapahtuu. Tuskin kyllä mitään, koska miulla ei ole rahaa esim. moottoripyärään tahi kikoloon. Ja ohan tää miun elämä jo nyt aikamoista villitystä, täällä Hiekkakikkareella. Eipä ois nuarna plikkana arvannu että kun tämmösiin seniileihin ikävuosiin saavun ni asustelen persaukisena Indonesiassa kissalauman kanssa.

Että ei oo ihan päin persettä tää elämä menny, vaikka joskus on sellanen olo ehkä olluki. Kaikki - kaikki paskakin - on omalla tavallaan johtanu tähän päivään, ja tähän mielentilaan, ja tähän Hiekkakikkareeseen.

Huomisen ikääntymispäiväni aion poikkeuksellisesti viettää vetämättä kriisilärvejä ja itkemättä kännissä sitä että oon niin vanha. Oon tyytyväisnä Taalasmaahommissa Edenin majatalossa, ja illan katton telkkaria kissojen kanssa. Muuta ei tarvi. Kun koittaa olla tyytyväinen siihen, mitä siulla on, eikä koko ajan haikaile sitä ja tätä ja tota, ni on jotenki helpompi olla. Uskokaa, kun ikänainen ohjeistaa! Saatana!


Älkää pliis vaivautuko onnittelemaan, tässä iässä oo mitään onniteltavaa. Jos haluutte jotenki reagoida, ni laittakaa pieni roponen joko miun bintsu- ja nuudelirahastoon (miun rahatilanne on tällä hetkellä persettä kylmäävän huono), tahi jos ei ittensä köyhäks säätäneen kääkän sponssaus napostele, ni tuuttaa muutama miltsi kissoille. Klikkaa tästä ni löytyy lahjotusohjeisto.

Alla kuva 400... eiku 40 vuoden takaa. Kouluun lähössä ja vituttaa ilmeisesti aivan vietävästi. Olin äkäin biaatch jo silloin!



tiistai 27. syyskuuta 2016

Kakkua pöytään! Työlupa on uusittu!

Leima joka kertoo että 30.9.2017 saan olla rauhassa
Miun työlupa seuraavaks vuodeks on nyt uusittu. Passin hain takasin eilen ja nyt hallussa on kaikki asianmukaset leimat ja läpäreet.

Työluvan uusiminen oli huomattavasti kivuttomampaa ja varsinkin nopeampaa kuin sen hankkiminen ekaa kertaa. Se ähellyshän oli ihan silkkaa säätämistä ja hermojen kiristelyä. Lue täältä kuin mahtava operaatio työluvan hankkiminen tuossa vuosi sitten olikaan.

Työluvan uusiminen (tämä siis tehään kun siulla on jo olemassa oleva työlupa eli "kitas" ja kun työnantaja pysyy samana) meni seuraavasti:
  • Noin kuukaus sitte vanhan työluvan paprut + passi kiikutettiin lakinaiselle (luaajan kiitos ei ollu sama pölkkypää joka asiaa vosi sitten hoiti)
  • Kun paprut oli tsekattu ja kaikki vatkattu kuntoon (piti mm. hankkia vakuutus ja säätää jotain muitaki juttuja) tuli noin 23 miljoonan rupian lasku. Sisälsi 1200USD maksun valtiolle sekä lakimiespalkkion. Maksoin.
  • Tämän jälkeen piti käyä Lombokilla Imigrasissa valokuvattavana ja antamassa sormenjälet. Ei vissiin puhettakaan, että heillä olis mitään tietopankkia, josta nää asiat vois poimia. Olenhan käynyt antamassa sormenjälet ja pönöttämässä valokuvissa jo tsiljoona kertaa. Mutta iha sama, näin tää menee, ja kun käsketään ni miä menen.
  • Sitte oottelua pari viikkoa että Imigrasin ihmiset laittaa leimaa ja pykää lippuja ja lappuja. 
  • Passin noutaminen takasin.

Työluvan uusimista varten ei tarvitte poistua maasta, vaan kaikki hoituu tuossa Lombokilla. Nyt on pässissä leima että saan olla ens vuoden syyyskuun loppuun saakka maassa. Aaahhhhh.

Sain lakinaiselta myäs pinkan työlupaan liittyviä papereita. Eilen iltasella avasin paperikansion ja pongasin sieltä ittestäni varsin erikoiseks muokatun valokuvan. Meinasin kualla nauruun. Jossain matkanvarrella miusta tuonelan tienviitasta on photoshopattu isopäinen valkokauluspaitanen siveä alien.

Mitvit?


Minähän en omista valkosta kauluspaitaa enkä ole sellasta keneltäkään valokuvissa tönöttämistä varten lainannu mutta niin vaan noissa papereissa pojotan tärkeenä valtava otta loistaen ja valkonen kauluspaita tärkättynä päällä. Mitvit, saattaisin kysyä, mutta iha sama. Miulla on työlupa vuodeks eteenpäin. Sielunrauha sisälty hintaan ja jos ny haluuvat laittaa miulle uutta vaatetta ylle ni aiiiiiivan sama.

Miettikää, että jossain virastossa joku tekee työkseen semmosta, että photoshoppaa ihmisille asiallista vaatetta päälle. Mahtavaa! Gotta lööööv Indonesia!!! 

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kikkareen eläimiä

Ohan toi nyt ihan helvetin tylsää kuvat harmaasta betonista ja remontista. Kun ei tässä kuitenkaan missään Kouvostoliitossa olla, meillä on täällä muutaki ku pelkkää petonia. Esimerkiks hirviästi kaikenlaisia eläimiä.

Kuvakollaashio next!

Eilen sattu olee melkeen kaikki mirrit yhäaikaa kotona ku tulin kissakaupalta. Kuvan ulkopuolella heitä oli lisää. Ei muuten mikään ihme, ettei miulla ole miästä kun tätä hulluutta avoimin silmin kattoo. Kissat rulaa! Lööövvvv!

Zorro tais haaveilla kanapaistista

Edenin majataloon on otettu lauma kananeitejä. Tässä heistä yks, nimeltään Ginger Spice.

Miulla oli köntsä nimmaanperkeleen hyvää juustokakkua. Sen syäminen oli vähän haasteellista, koska kissat halus kans.

Sokee. Hänellä on ollu muutama epilepsiakohtaus, mutta nyt menny jo melkee 2 viikkoa ilman yhtään sätkyä. Hän voi hyvin.

Vuohet vähän peloitti joitain

Mutta Supermama meni ennakkoluulottomasti tekemään tuttavuutta vuohen poikasen kanssa.

Myäs lehmiä kävi huudiloilla

Tori ja Steven hoitamassa naapuritallon hepoa, kenellä on inha tulehtunu vamma koivessa.

Takanaapureien yks kääpiökukko.

Sokee

Jaana

Hevoinen toi vähän raksamatskuja tänää

Juusto meni tsekkaa et mikäs helvetin otus se tuo on

Takanaapureien minikukot. Nää on ihan hulvattomia tapauksia. Ne on piäniä perkeleitä, joilla on lyhkäset jalat, mutta valtava ego. Ne antaa isommille otuksille lähöt jos tuppaavat liian lähelle.

Remonttihommelit etenee



Remonttihomma menee päivässä numero kuushi. Aikaan on saatu tilusteni itäreunan eli iistin aita, pala takareunan eli pohjoispään aitaa ja eka tsiipale ranchini länsireunaa rupes nousemaan pari tuntia sitte. Vielä menee viikko tai vähän päälle, ounastelen, ennenku aita on valmis ja nakutus ja sotku siirtyy keittiöön ja etupihaan.

Remppareiskat on saanu aikaseks hirviä kaaoksen. Miä sain ekat päivät juasta lapion kanssa kuokkimassa rehuja ylös ja istuttelemassa niitä muualle, pois aidan lähistöltä. Kävi nimittäin selväks, että mikä aidan vieressä viä henkitoreissaan kituuttaa, sille loppu koittaa, ellen asialle tee jotain.

Nyt on satunnaista viidakkoa siellä sun täällä, vielä toistaseks. Aika varma olen, ettei nuo herkkähipiäiset rehut tykkää hyvää kun joutuvat muuttamaan. Saletisti suurin osa heittää lusikan nurkkaan, vaikka miä kuinka kuoputan hevosenpaskaa huudiloille ja heilun letku tanassa että kastuvat. Ei voi mitään jos kuolevat. Alotetaan sitte taas alusta kun remppa on valmis. Viidakkopiha tulee, saatana, periks en anna!

Tänää Palatsini omistaja elikäs vuokraisäntäni Erik kävi ottamassa mittoja ovea ja ikkunoita varten ja samalla käytiin läpi suunnitelmat et mitä keittiölle ja etupihalle tapahtuu. Kaikkeen hän sanoi okei ja jees, ja olen äärimmäisen kovissa täpinöissä koska miun Palatsista tulee niin hieno.

En enää ikinä poistu himasta kunhan tää renppa on redi ja miulla on keittiössä seinät ja uus terde ja pähee röhnötyslounge. Siä sitte vaan riippumatossa muumioidun ja kuuntelen Atomirottaa.

Evakkorehut teki etupihasta melkeen viidakon

Tilusteni itäreunan aita nousee

Tänää aamulla ukot siirty länsipuolelle nakutteleen

Kissat tietysti jeesas mittaushommissa

Iistimpää aitaa

perjantai 16. syyskuuta 2016

Remonttikaaos

Ekana tämä: uutisissa ehkä ootteki jo nähny, että eilen tapahtu ikävä onnettomuus täällä meillä. Balilta Hiekkakikkareelle lähteny pikavene räjähti. Kaks ihmistä kuoli ja useita loukkaantu. Hirviä juttu. Hirveitä oli myös netissä välittömästi levinneet kuvat loukkaantuneista ihmisistä. Miä en sellasia kuvia ois halunnu nähä, etenkään sitä missä on nainen, jonka jalat oli silpoutunu poies. Mutta se on tämä indonesialainen tyyli, että mitä hirviämpää, sitä innokkaammin kuvataan ja postataan kuvat nettiin. Aissaatana.

Tämmönen onnettomuus on kyllä ollu tuloillaan. On jo pitkään puhuttu, että se on vaan ajan kysymys millon tulee ruumiita. Nysse sitte tapahtu. Yllätys oli vaan se, että tää tapahtu yhelle niistä venefirmoista, joita on pidetty turvallissena ja luotettavana.

Tänne tulijoille vinkiksi sanoisin: vaikka niitä botskilippuja saa hyvinkin halvalla, niin sijota vähän enemmän pätäkkää ja tuu vähä paremmalla veneellä. Gili Getaway -firma on hyvä, sanovat. Tai skippaa koko Bali ja tuu Lombokin kautta.

GILI UKK-sivu on päivitetty ja siä kerrottu nämä asiat. Lue sieltä.

Muihin asioihin:

Remppa, day 2


Palatsini remontti alko vihdoin eilen. Tiätenkä asiasta ei etukäteen kerrottu mitään, homma tuli tiettäväksi kun heräsin aamulla hirviään paukutukseen ja mekkalointiin. Menin kattomaan ja totesin että jaahans, se on sitte remonttihommat. Ukot vimmalla rakentavat uutta aitaa miun tilusten ympärille ja samalla tuhoovat kaiken siitä ympäriltä. Oon eilisen ja tän aamun hätäpäisssäni juossu lapio käessä siirtelemässä miun henkitoreissaan kituvia kasveja turvallisempiin paikkoihin, että ois rempan jälkeen yhä ees joku heinänkorsi viä hengissä.

Kuhan aita on valmis ni sitte alkaa keittiön remppaaminen ja uuen terassin pykääminen ja mitähän viälä. Ja samalla kun ukot tossa ny touhuuvat ni aion kyllä nakittaa niille kaikenlaista muutaki pientä puuhaa. Takapihalle tarvii mm. väkertää jonkinlainen kompostikehikkotsydeemi.

Ja sitte ku on aita ja keittiö ja terdet valmiit niin pitäkää paskoistanne kiinni, oi naapurin hevostallit, koska tulen ja viän jokaisen murun. Pihasta on saatava viidakko, ja on käyny selväks, ettei se pelkästään rehuja istuttamalla onnistu. Palatsini pihan maaperä on kuollutta ja onnetonta jossa ei elä jumalauta yhtään mikään. Täten tarvitsee kompostimultaa ja hevosenpaskaa ja sitte pitää lähteä pöllimään uusia rehuja jostain ja saatana saa nimittäin luvan ruveta banaanit ja muut pysymään hengissä. Olen 3 vuotta asunu tuossa Palatsissa ja tänä aikana istuttanu sinne arviolta 20 banaanipuskaa. Hengissä niistä tänään: nolla.

Mutta aijjumalavita että ootan uutta keittiötä ja terassihommaa! Keittiö, jossa on seinät! Ei enää lennä kaikki risut ja paskat ympäriinsä eikä oo kaikki koko ajan pölyn ja kissojen rään peitossa! Ja uus terassi/istuskelu-lounge, misä toivottavasti on jotkut hyvät pölkyt mihin voi ripustaa riippumaton ja siinä sitte eteerisenä loikoilla.

Sitte joskus. Tässsä hetkinen näyttäs viärähtävän, ennenku homma on valmis, mutta josko joskus kuukauen päästä ehketi ois jo suurin osa tehtynä. Ois kiva.

Palatsin tilusten ympärillä olevat termiittien syämät haperot bambuaidat laitetaan nuatioon ja tilalle tulee petoniaita

Raivaushommat. Hyvästi nekin vähäset rehut jotka miun pihassa viä jotenkuten hengissä kitkutteli


torstai 8. syyskuuta 2016

Nykyaika

Nykyaika on ihan mahtavaa! Asensin luuriin kaikenlaisia hienoja appseja ja voin kertoa teille, armaat kaikki kaksi lukijaani, ettei miun valokuvat tule enää koskaan olemaan mälsiä.

Kattokaa ny!

Maisemaan voi lisätä taiteellisen kanan....

...tai Kaakatteen Villen!

Tai molemmat!

Tsekkaa myös nämä