Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Blogiremppa

Kuva
Seuraavaksi ohjelmassa armotonta remonttireiskailua: tämän blogin ulkoasu meneepi uusiks. Oon niin kyllästyny tähän vanhaan paskaan.

Siinä suattaa hetki mennä että saan kaikki hommelit hiplattua kuntoon, semminkin kun nettiyhteydet täällä on mitä sattuu. Sillä välin kun nysväilen asioita uusiks niin pliis, oi kaikki kaksi lukijaani, olkaa kärsivällisiä jos tää blogi näyttää ihan sekavalta.

Työlupauutiset

Kuva
Työluvan, joka täällä tunnetaan yleisesti termillä KITAS, saamisesta Indonesiaan on miulta kysytty paljon. Kaiken aa ja oo on se, että siulla pitää olla työpaikka hoiettuna, ja sitten vasta voit juosta pää eellä tähän työluvan hankkimisen betoniseinään. Ensmäisen työluvan hommasin 2 vuotta sitte, ja sehän oli ihan kummelia koko homma. Lue tästä syräntäriipaseva vuodatus asiasta (tässä postauksessa myös paljon perusinfoa aiheesta).


Viime vuonna työlupa uusittiin viuh tuosta vaan, koska työnantaja pysy samana. Ei tarvinu muuta kun uusia vakuutus ja lyödä helvetisti rahaa tiskiin ja asia selvä, ei tarvinu ees poistua maasta hakemaan mitään leimoja mistään lähetystöistä. Se oli vikkelä muutamassa viikossa hoiettu draamaton liukuhihnahomma.

Nyt vaihtuu työantaja, joten työlupaa ei voi tuosta vaan uusia, vaan homma menee ihan kun haettas työlupaa ekaa kertaa. Kaikki alkaa siis nollasta. Lakimiesnainen sano että aikaa menee noin 3 kuukautta. Koska Indonesia, niin alotin säätämisen jo hyvissä …

Suunnitelmat vs. todellisuus

Kuva
Lokakuussa 2011, vajaa kuukaus ennen kun Mordorista lähin, miulla oli herne nokassa kun jotkut erehty kysymää et mitä miä meinaan reissussa tehä. Et kai siä muutaki teet ku makaat rannalla ja juot kaljaa ja jotain palmuja halailet. Niiku ei reissussa oleminen itessään ois jo tarpeeks! Lisäks luterilainen työmoraali miun itteni sisällä syyllisti siitä, et oon lähössä ihan vaan oleen, enkä tekeen, ja viel kaikenhuipuks meinaan olla, enkä tehä, ainaki vuoden.

Koitin sit hätäpäissäni keksiä jotain agendaa. Ikäänku oikeuttaakseni lähtemisen. Katotaas kui on käyny.



Aioin reissun aikana....

...oppia ymmärtämään ja puhumaan indonesian kieltä ees jotenkuten


Joo. JOTENKUTEN on tässä avainsana. Kielikurssikirjoja on messissä, oonkohan alle viis kertaa selaillu niitä täs vuosien aikana. Kielikurssilla toki olen käyny mutta ei sekään paljoo auttanu. Pystyn asioimaan baarissa ja ravintelissa indonesiaks, ontuvasti mutta kuitenkin. Pystyn tilaamaan heppataksin majatalon asiakkaille indonesiaks. Kaupas…

Soittakee Paranoid!

Kuva
Siitä tuli eilen päivälleen 4 vuotta kun heräsin täällä Hiekkakikkareella päättäväisellä fiiliksellä ja sanoin ääneen asian, mikä oli takaraivossa pitkään naputtanu: miä jään tänne. Kävi mitä kävi niin en lähekkää takasin Mordoriin ja töihin ja kerrostaloon kaupunkiin asumaan. Ja kappas, 4 vuotta myöhemmin olen yhä täällä, enkä oo hetkeekään tuota päätöstä katunu. Helppoa ei ole aina ollu, mutta ei oo miälessä ees hetken vertaa käyny, että paskaa haukkasin ja ois vaan pitäny sillo palata kiltisti takas Mordoriin ja olla kunnon veronmaksaja eikä mikään tropiikissa hilluva haahuilija. Pikemminkin toistuvasti taputtelen itteeni selkään, että hyvä miä. Pokaali pitäs miulle antaa ihan siitä hyvästä, että kerrankin kykenin olemaan kuuntelematta järjen ääntä ja menin täysin tunteella.

Joskus sitä kontrollifriikkikin osaa irrotella, jopa ihan selvinpäin! Soittakee Paranoid ja Porilaisten Marssi, olen fanfaarit ansainnu.

Tuolloin neljä vuotta sitte oli kyllä vähän jännäkakitsua kalsongissa, et…